Olemmepa me suomenkieliset kovin mielikuvituksetonta ja saamatonta porukkaa. Katson tässä nimittäin ylihuomenna järjestettävän Kreagalan ehdokkuuksia, joista suomenruotsalaiset ovat miehittäneet lähes kaikki sijat. Kotisivutkin ovat vain ruotsiksi. Kyynisempi voisi todeta, että gaala on vain kyseistä kielivähemmistöä varten, mutta sivuilla puhutaan sinnikkäästi vain Pohjanmaasta yhtenä onnellisena luovien ihmisten lähteenä.

Gaalan idea on kunnioitettava, ”nostaa pohjalaisia luovia ammattilaisia parrasvaloihin ja esitellä viime vuoden mielenkiintoisimmat henkilöt, ideat ja projektit”. Samaa olemme City-lehdessä tehneet vuosittain Kaupungin Paras -otsikon alla. Omaa kotiseutua on mielestäni parasta tsempata todellisten ihmisten menestystarinoiden kautta. Kyynisempi voisi todeta, että yleispätevää ”me ollaan energiaklusteri ja meillä menee tosi hyvin” markkinointipuhetta on jo vaasalaislehtien palstoilla tarpeeksi.

Kreagaalassa on kaksitoista sarjaa, muun muassa Vuoden idea, -valokuvaaja, -muusikko ja -kirjailija. Jokaisessa on kolme ehdokasta lukuun ottamatta Vuoden kulttuuriteko -pääpalkintoa. En ala esittämään ketään tilalle, sillä se kyseenalaistaisi nykyisten ehdokkaiden ansiot aivan turhaan. Hehän vaikuttavat tekijäihmisiltä kaikki. Kysyn kuitenkin järjestäjiltä, edustaako ehdokasjoukko todella koko Pohjanmaata yli kielirajojen? Wasa Teaterin johtaja jakaa juryssa palkinnon jollekin kolmesta entisestä alaisestaan ja sitä rataa.

Etusivulta käy ilmi, että gaalan ehdokkaat on haettu julkisella yleisöäänestyksellä viime marraskuussa. Kuinka moni teistä, arvon lukijat, tiesi gaalasta tuolloin? Googlen hakutulosten mukaan mikään joukkotiedotusväline ei ole tuolloin kertonut äänestyksen olevan käynnissä. X3M ja Vega tekivät ennakkojuttunsa helmikuussa, mutta esimerkiksi Pohjalainen ja Vaasan Ikkuna eivät vieläkään taida tietää tapahtuman olemassaolosta. Jostain syystä edes Vasabladetin ja Pepparin sivuilta ei löydy mainintoja gaalasta, joten kyynisempi voisi todeta, että kyseessä on ollut ns. suunnattu anti.

Vaasalaisissa musiikkipiireissä kieliryhmät eivät oikein meinaa mahtua samoihin bändikämppiin, keikkapaikkoihin eikä edes kirjoihin. Sad but true. Suomenruotsalaisten soittajien mahdollisuudet saada apurahoja ovat paljon paremmat kuin suomenkielisten, mikä aiheuttaa kateutta jälkimmäisissä. Toisaalla suomenkielinen yleisö karttaa Skafferietia ja Doo-Bopia silloinkin, kun ohjelman esityskieli on suomi tai englanti. En ole yleensä lähtenyt lyömään löylyä kielikeskusteluun, joka menee esimerkiksi tekstaripalstoilla lapselliseksi inttämiseksi. Kreagaalasta kyynisempi voisi kuitenkin todeta, ettei pienen piirin toisilleen suorittama diplomi- ja selkääntaputtelurituaali ainakaan madalla kielimuureja.