Volumen hallitus päätti keväällä kiittää lipunmyyjiä, julisteidenjakajia, muotibloggaajaa ja muita vapaaehtoisia työpanoksesta. Kiitospaitojen teettämisen sijaan he päättivät järjestää festarimatkan Karmarockiin. Tämä on heidän tarinansa.

Harjavallan ytimeen lähti lopulta kolmen henkilöauton karavaani: vanhat kovikset, junnut ja tosi junnut. Allekirjoittanut kuului ikänsä puolesta ensimmäisen auton matkustajiin ja aloitti heti asiattoman huutelun junnuautoon radiopuhelimen välityksellä. Tapahtumatuotantoon hankitut lällärit osoittautuivat mainioksi viestivälineiksi, kun reissataan jonnekin useammalla autolla. Menomatkalla sää oli kurja, mutta parani Poria lähestyttäessä.

Karmarockilla ei ole leirintäaluetta, mutta parinkymmenen – kyllä, siis -kymmenen – metrin päässä alueesta on iso urheilukenttä, johon saa leiriytyä jokamiehenoikeuksien puitteissa. Armeijan käyneet urhomme tutisivat innosta päästä näyttämään, kuinka vuokraamamme puolijoukkueteltta nousee varttitunnissa pyöreäksi kuin muumitalo ja kireäksi kuin virveli. Pahaksi onneksi mokomat spollet olivat hankkineet Ruotsin armeijan teltan, joka kootaan eri tavalla. Onneksi löysin netistä kuvalliset ohjeet ruotsalaisen puolijoukkueteltan pystytykseen – kolme päivää festarien jälkeen, satan! Nyt tiedämme mm. sen, että piippu nostetaan ensin, lenkit kuuluvat sisäpuolelle ja se neliosainen kepakko on kuivausteline, ei tuulikaappi tai nunchaku. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi svenssonin heittämälle haasteelle, vaan vänkäsimme teltan pystyyn suomalaiseen tapaan ja se palvelikin meitä hienosti festarin ajan.

Ei menny ihan niinku Strömsössä…

…mutta lopputulos muistutti telttaa ihan tarpeeksi.

Lisää hämmästeltävää etäisyyksien ohella antoi festarin porttipolitiikka. Oli vapauttava kokemus katsella vaikkapa No Shamen tai Mannan keikkaa alle kymmenen metrin päästä, vanha kunnon kymppisäkki jaloissa ja kylmä tölkki huulilla. Kontrasti Provinssi-purkauksen aiheuttaneeseen jonotushelvettiin ei olisi voinut olla suurempi, ja teki mieli halata rentoja järkkärisetiä joka kerta kun käveli heidän ohitseen sisään. Liberaaleista järjestyssäännöistä huolimatta ketään esiintyjää ei tyrmätty yleisöstä heitetyllä roinalla eikä alue muuttunut sammuneiden versioksi Spencer Tunickin valokuvasta. Juomatavat eurooppalaistuu, olisko näin?

No Shame.

Herra Ylppö esiintyi kahdesti, tässä Ihmisten kanssa.

Karmarock on Maj Karman vuonna 1992 perustama festari. Legendan mukaan se perustettiin siksi, että bändi saisi soittaa edes yhden festarikeikan kesässä. Vuosien saatossa tapahtuma on kasvanut parintuhannen kävijän kokoiseksi ja vetovastuu on siirtynyt bändiltä yhdistykselle, mutta napanuora Karmaan on ja pysyy. Konkreettisin esimerkki tästä saatiin sunnuntaiaamuna, kun juhlakalu Herra Ylppö ilmestyi telttamme liepeille mouruamaan Rumpusen nimeä. Promoottorimme virkosi hiuksista silittämällä ja pian teltan edustalla käytiin hedelmällistä keskustelua aamuauringossa.

Bongaa kuvan sotkusta Volumea edustava ihmisjäte.
(siivottiin kyllä kaikki ennen lähtöä)

Paluumatkalla radioliikenne oli huomattavasti hiljaisempaa, kun uupuneet autokunnat sinnittelivät kohti Vaasaa. Reissu jätti kaikin puolin hyvät fiilikset: kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea hyvälle seuralle, mutta myös toimivalle festivaalille. Karmarock oli oivallinen opintomatka, sillä jos Volume joskus lähitulevaisuudessa päättää lähteä festarijärjestäjäksi, juuri tätä mittakaavaa tapahtuman tulisi olla. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.