Minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa Rockperrystä tänä vuonna mitään. Kävin perjantaina festareilla ja todistin traagisen vähäistä yleisömäärää, mutta se siitä. Nyt ruudulle kuitenkin lävähti Pohjalaisen uunituore artikkeli Rockperryn lopettamisesta. Se saa besserwisserit ääneen toitottamaan omia teorioitaan, joten eiköhän liitytä kuoroon.

Ohjelmisto

Uusimmassa Vaasan Ikkunassa viitattiin blogikirjoitukseeni, jossa kritisoin vuoden 2009 artistivalintoja, Sunrise Avenue, Egotrippi, Dingo ja Maija Vilkkumaa nimeltä mainiten. Haluan tarkentaa, että pidin kyseisiä nimiä sopimattomina hard rock -imagon omaavalle festivaalille. Tänä vuonna linja olikin selkeämpi: ulkomaiset metalli/rock-nimet oli lopullisesti korvattu tutulla ja turvallisella suomirockilla ja -popilla. Ehkä liiankin tutulla? Eppujen uudesta tulemisesta on kuitenkin jo vuosia ja nuoremmat aktit kiertävät klubeja aktiivisesti.

Joskus festariohjelmisto on enemmän kuin osiensa summa. Mikä muu selittäisi Ilosaarirockin vetovoiman?

Järjestelyt

Festarin visuaalinen ilme oli päivitetty kertaheitolla raikkaammaksi ja tapahtuma näkyi hyvin lähiseudun medioissa koko alkukesän. Valtakunnalliset musiikkilehdet eivät Perryä juuri noteeraa, minun on mahdotonta sanoa mistä tämä johtuu. Majoitus ja liikenneyhteydet ovat Vaasassa kunnossa. Festarialue on kompakti, turvatarkastukset inhimillisiä, anniskelualue tilava ja tehokas – ainoastaan ruokakojuista minulle on joskus jäänyt negatiivista hampaankoloon.

Jopa sää oli H-hetken koittaessa upea, joten kotiinjäämiselle ei ollut tekosyitä.

Kielipolitiikka

Vasabladetin lukijakommenteissa valiteltiin esiintyjien tuntemattomuutta. Todellako? Eppujen, Kolmannen Naisen ja Elonkerjuun yhteenlaskettu levymyynti on yli 2,1 miljoonaa rieskaa, ja leidit Anna Puu ja Irina tulevat kovaa vauhtia perässä. Nämä nimet ovat tuntemattomia vain sellaiselle, joka kulkee kotimaassa kuulosuojaimet päässä ja imee kaiken kulttuurin Ruotsin radiosta ja televisiosta.

Nordmania on turha raahata Vaasaan vuodesta toiseen, mutta ruotsinkielinen Pohjanmaa olisi tarvinnut Feekiä ja Rödsögårdenia nimekkäämmän houkutuslinnun.

Festareiden ylitarjonta

Seuraavana viikonloppuna järjestettävillä Seinäjoen Vauhtiajoilla on lähes identtinen ohjelmisto, joten eteläpohjalaista yleisöä ei varmasti tihkunut paljoa rannikolle asti. Tangomarkkinat ja Miljoonarock oli juuri vietetty ja samalle viikonlopulle Perryn kanssa osui Ilosaarirock, Kaustisen pelimannifestarit, Pori Jazzin alkutahdit ja vaikka mitä pienempiä kesätapahtumia.

Festarikauden soisi venyvän keskeltä kohti touko- ja elokuuta, mutta luontoäiti näytti taas kerran, mitä skeidaa kesäkuun puolivälikin voi olla.

Ikäjakauma

Nopea googletus löysi monta Rockperry-mainintaa teini-ikäisten vaasalaisten blogeista. Lähes kaikissa oli sama virsi: tytöt olivat menossa vain porttien ulkopuolelle norkoilemaan. Vanhan sydäntä lämmittää, että nykynuoriso on niin samanlaista kuin 15 vuotta sitten. Nimittäin juuri näin mekin vietimme monta Rantarockia: ihmispaljoutta ihmetellen ja mahdollista sisäänpääsyä kärkkyen. Festarialueelle mentiin, jos mentiin, lähes kaikilla muilla konsteilla paitsi omalla rahalla ostetulla lipulla.

Jos teinit ovat aina olleet ailahtelevia festarikävijöitä, kannattaako ohjelmistoa räätälöidä heille? No, kolmikymppiset ne vasta hankalia ovatkin. On lapsia, kesämökkejä, häitä ja muita kesämenoja.

Vaasalaiset on homeperseitä

Jouni Jaskarin mielipiteessä, jonka mukaan Vaasa on väärä ympäristö kulttuuritilaisuuksien järjestämiseen, on varmasti tunnekuohua mukana, mutta kyllä hän kymmenen vuoden kokemuksella tietää yhtä ja toista toimintaympäristöstään. Ennen festaria olin aistivani ”kahvipöytäkeskusteluissa” kyllästymistä, negatiivisuutta ja jopa vihaa Rockperryä kohtaan, jonka motiivia en millään ymmärrä. Perry-organisaatio oli kuitenkin rehellisen maineessa loppuun asti toisin kuin em. eurohumppafestivaali.

Menestyvä tapahtuma Vaasassa ei olisi kenenkään toisen toimijan pussista pois. Siksi Klamydian kuolemattomassa lausahduksessa tuntuu taas olevan totta toinen puoli.

PS. Huomasitteko kuinka taitavasti Pohjalainen kiersi Rockperry-raportoinnissaan kaiken yleisömääriin viittaavan? Sen festarijutuissa yleisö oli hurmoksessa ja portilla kävi vilinä jo varhain perjantaina. Sitä se teettää journalismille, kun oma logo lepattaa PA-torneissa ja rannekkeissa.