Saattaa sittenkin olla aiheellista jatkaa aiemmin kirjoittamaani tynkää suomalaisten festareiden kohtalosta. Vasabladetin tämänpäiväinen otsikko oli nimittäin muotoiltu niin, että Rockperryn koko tulevaisuus saattaa olla vaakalaudalla tappiollisen viikonlopun takia.

Perry-promoottori Jouni Jaskarin mukaan festari jäi kävijätavoitteestaan, koska:
1. Vaasasta puuttuu Seinäjoen, Tampereen ja Helsingin kaltainen rockilmapiiri
2. Yleinen taloustilanne on huono ja nuorilla vähän kesätöitä

Itse vetäisin henkselit Jaskarin ykköskohdan yli ja jatkaisin Perryyn vai kotisohvalle -päätöksentekolistaa seuraavasti:
3. Onko viikonlopuksi luvattu hyvä ilma
4. Saadaanko lapsille hoitaja
5. Onko pääesiintyjänä bändi, jota et näe missään muualla

Vaasalaiset panttaavat päätöstä Perryyn lähtemisestä viimeiseen asti ja kyttäävät aurinkoisia kelejä ja mahdollista ilmaislippua. Täytyy vain hyväksyä, että näin 30+ ihmiset toimivat: heillä ei ole parikymppisten tavoin poltetta poistua mukavuusalueelta muutaman bändin takia. Jos taas nuoriso halutaan sankoin joukoin paikalle, heille pitää olla myös pääesiintyjiä eikä vain kotimaista ”täytettä”.

Joka tapauksessa kenenkään ei pidä potea huonoa omatuntoa, jos jäi viikonloppuna kotiin. Rockperryn ja Provinssirockin kokoisten festarien täytyy houkutella ihmisiä koko maakunnasta ja mielellään kauempaakin – kyllä Seinäjoenkin pitkätukat loppuvat kesken, jos Törnävänsaari pitäisi täyttää pelkästään heillä.

Vasabladetin Peter Ehrström kaipaili kolumnissaan ensi vuodeksi joko tunnettua ruotsalaisbändiä (ylläri!) tai sitten mainstream-kansaa kosiskelevaa poppinimeä. En yhdy ainakaan jälkimmäiseen mielipiteeseen. Jos nimittäin piirretään jana, jonka yläpäässä ovat fanaattiset Nine Inch Nails– ja Iron Maiden -kansat, jotka kulkevat vaikka harmaan kiven läpi päästäkseen keikalle, ja alapäässä Novaa työmatkalla autossa kuuntelevat musiikkituristit, niin Sunrise Avenuen, Egotripin, Maija Vilkkumaan ja Dingon kuulijakunta yltää hädin tuskin asteikolle. Mainstream-kansalle voi myydä soittoääniä, mutta vaikea heitä on festareille saada.

Tuskan ja Flown kaltaiset täsmäiskut tiettyihin genreihin sen sijaan tuntuvat pärjäävän tällä hetkellä hyvin. Koska en voi kuvitella mustissa rockpaidoissa viihtyvää Jaskaria joukkoineen bookkaamaan Lady Gagaa, Rockperryn kannattaa ehkä sittenkin satsata tuttuun hard rockiin. Toivottavasti ensi vuodelle löydetään valttikortit, joilla se 30k tulee täyteen. Ehkä myös kilpailijoista erottumisen eteen kannattaa tehdä töitä: Ilosaari tunnetaan ihmisistään, Provinssi historiastaan, Ruisrock kauniista luonnostaan ja Pori Jazz mahdollisuuksista vinguttaa firman edustustiliä, mutta mitä ainutlaatuista Perryllä on? Lumenkaatopaikka ja rähisevä Vesa Keskinen?

PS. Rockperryn matematiikan mukaan 7000 + 10000 = 25000 kävijää. Ei lyödä lyötyä sen enempää, mutta tällainen kävijämääristä tiedottaminen tuo mieleen vanhat kunnon Rantarock- ja Vaasa Rules -ajat.