Kirjoittelin lokakuussa muutaman nappiin menneen keikan jälkimainingeissa koppavan blogimerkinnän, jossa spekuloin, hajoaako pakettimme käsiin ensimmäisten tappiollisten iltojen koittaessa.

Nyt sitä ainakin koeteltiin ensimmäistä kertaa. Viime perjantaina järjestetty bussikyyti Anti-Flagin ja kolmen lämppärin keikalle olisi nimittäin vaatinut hieman toistakymmentä osallistujaa lisää, että oltaisiin päästy edes nollatulokseen. Edeltävät pari viikkoa nostivat tuskanhikeä ainakin allekirjoittaneen ja Samin otsalle, kun kovasta puffaamisesta huolimatta sähköpostiin tipahteli lähinnä peruutuksia. Mihin ovat vanhat punkkarit kadonneet?

Anti-Flag. Kuva Maggie St. Thomas

Jos olisimme asettaneet matkalle minimiosallistujamäärän, olisimme voineet luikerrella tilanteesta taloudellisesti kuivin jaloin, mutta samalla olisimme vetäneet maton niiden alta, jotka luottivat pääsevänsä bussikyydillä keikalle. Eli keikkamatkoja tehdään jatkossakin ohjelman ehdoilla: toisista tulee myyntimenestyksiä, toisista toivottavasti edes ”kulttuuritekoja”.

Rytmikorjaamokin taisi yliarvioida kiertueen kysynnän, sillä tupa ei ollut edes puolillaan. Itseäni lyhyet baarijonot ja bussin ilmava istumajärjestys eivät juuri haitanneet, ja pienessä porukassa oli mahdollista tutustua paremmin muutamaan uuteen naamaan, joita toivottavasti näkee jatkossakin Volumen tapahtumissa. Viimeistään kun bussi suuntaa loppuunmyydylle Rytmikselle The Soundsia katsomaan, rahallinenkin v**utuskin hälvenee.

PS. Past Weekissä ja monessa muussa vaasalaispumpussa vaikuttava Tero-Tero uhosi kirjoittavansa viime perjantain reissusta Megalomaanisen Mahtavan Keikkaraportin, mutta sitä ei ole vielä näkynyt Volumen toimistolla. Laittakaapa Teron FB-profiiliin terveisiä, että nyt kynä sauhuamaan!