Guruaiheisen postauksen rohkaisevasta palautteesta huolimatta en ole vielä päättänyt, minkä alan guruksi ryhtyisin. Kokeillaan siis hommaa sellaisella aiheella, josta oikeasti tiedän jotain: bändit ja internet.

Kävin tänään läpi ison joukon kotimaisten artistien kotisivuja etsiskellessäni esiintyjää City-lehden Kaupungin parhaisiin bileisiin. Huomasin, että monet artistit ovat luopuneet omien kotisivujen pitämisestä joko tilapäisesti tai lopullisesti. Esimerkiksi Elastisen ja Kristiina Braskin etusivut ohjaavat suoraan MySpaceen tai netin musiikkikauppoihin ja monella esim. Monspin bändeistä ei ole tainnut koskaan ollakaan omia kotisivuja. Olen alle listannut kymmenen syytä, miksi tämä ei mielestäni ole hyvä kehityssuunta. Kritiikin vastapainoksi olen palkinnut papukaijamerkillä artisteja, joiden sivuilla homma toimii.

1. Historiaa ei kannata hukata

Liian usein artisteille käy niin, että kun saitti kaipaa uuden levyn kunniaksi tuoretta grafiikkaa, vanha sisältö katoaa bittiavaruuteen. Vanhat saavutukset, menneet keikat, levyarvostelut ja aikaisemmat projektit kertovat kuitenkin artistin kehitystarinan rehellisemmin kuin useimmat biografiat.

Papukaijamerkki: Anssi Kela

2. Mihin tiedostot pannaan?

Sanoitukset ja tabulatuurit ovat mainiota palvelua faneille, lehdistö puolestaan arvostaa painokelpoisia promokuvia ja miksaaja lavakarttaa. MySpaceen tai Facebookiin ladatut kuvat ovat sen sijaan liian pieniä lähes kaikkeen hyötykäyttöön. Älä myöskään hautaa promokuvia levy-yhtiön kuvapankkiin salasanan taakse: me toimittajat olemme laiskaa porukkaa.

Papukaijamerkki: Stella

3. Muutakin kuin musiikkia

Artisti voi olla myös blogikirjoittaja, poliitikko, sarjakuvataiteilija tai kirjailija. Omilla kotisivuilla ajatuksiaan voi julkaista siinä muodossa kuin parhaaksi näkee.

Papukaijamerkki: Steen1

4. Kommunikointi fanien kanssa

Tässä kohdassa tavallisten kotisivujen kuuluisi hävitä, sillä viestien lähetyshän on MySpacessa huomattavan helppoa. MySpace-viestit ovat kuitenkin useimmiten ”Thanks for the addeja” tai omien kotisivujen mainosbannereja: pelkkää pintakiiltoa verrattuna esim. Maj Karman ja Kotiteollisuuden syvällisiin kysymys-vastauspalstoihin.

Papukaijamerkki: Kotiteollisuus

5. Minisaitit ovat tehokkaita

Uuden albumin julkaisua on hyvä rummuttaa omalla minisivustolla ja mahdollisuudella kuunnella koko plätty ennen ostamista. Jotta MySpace-sivusta saisi markkinointia palvelevan minisivuston, kaikki vanha pitää poistaa näkyvistä.

Papukaijamerkki: Maj Karma

6. Tarpeellisia työkaluja puuttuu

Mitä jos bändi haluaa verkkokaupan fanituotteilleen? Tai edes simppelin lomakkeen tilauksille? Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet soittajille ja tekniikalle? Sosiaalisen median musiikkisivustojen temppukirja on nopeasti käyty loppuun.

Papukaijamerkki: Lauri Tähkä & Elonkerjuu

7. Puhu samaa kieltä yleisösi kanssa

Jostakin asetusten syövereistä MySpacen ja Facebookin valikot saa käännettyä suomeksi, mutta varsinaista sisältöä ei ole helppoa julkaista monella kielellä kerrallaan. Kohderyhmän tavoittaa aina parhaiten sen omalla kielellä – Tähkän Laten tapauksessa omalla murteella.

Papukaijamerkki: Nightwish

8. Et välttämättä saa haluamaasi osoitetta

MySpace URLit menevät nopeimmille eikä niitä pysty jälkikäteen vaihtamaan. Tämä voi hatuttaa esimerkiksi Jermainea, HIMiä, Brightboyta ja Puff Daddya.

9. MySpace on ruma

MySpace on yrittänyt tehdä profiilisivujen tuunaamisesta helpompaa, mutta vahinko taitaa olla jo housuissa. Useimmat MySpace-leiskat ovat raskaasti latautuvia, englanninkielisiä ja kaiken lisäksi susirumia.

Papukaijamerkki: Traffic Island

10. Domainit ovat ikuisia, sosiaalinen media ei

Kymmenen vuotta sitten kuuminta hottia oli welcome.to ja listen.to -lyhytosoitteet, joilla sai Geocitiesin kilometrin mittaiset osoitteet lukijaystävällisemmäksi. Jos joku kymmenen vuoden päästä poimii levysi ensimmäistä kertaa käteensä, onko kansiin painettua MySpace- tai Last.fm-osoitetta olemassakaan? Suosittelen myös, että bändi rekisteröi domainin itse, vaikka levy-yhtiö tarjoutuisi tekemään sen. Domain on tavaramerkkiomaisuutta siinä missä artistinimikin.