Vaasan Sportin suurta kysyntää herättäneiden nettilähetysten vanavedessä Vepsukin pyrkii nettiin. VPSTV:tä on julkaistu nyt neljä jaksoa.

Videokoosteet otteluista ovat perussettiä Veikkausliigassa, mutta VPSTV:n erikoisuus piilee viihdejaksoissa. Ohjelmaosioiden nimet Viikon kikka ja Ylärima alas, kuka on paras kuulostivat aluksi korvaani ideoilta, joita Rami ja muut FC Yläselän herrat saattaisivat purkittaa kostean saunaillan jälkimainingeissa. Eihän Veikkausliigajoukkueen arvolle ei sovi hassuttelu, vaan pelaajien ja valmentajien kuuluu seistä jäykkänä sponsorisermin edessä antamassa lausuntoja: ”Jalat jäi pukukoppiin.” ”Pannaan pallo liikkeelle.” ”Tehdään kovasti duunia ja katsotaan mihin se riittää.”

Sitten aloin miettimään, mikä Veikkausliigaa, ja muitakin Suomen urheilusarjoja jääkiekon SM-Liigaa lukuun ottamatta, vaivaa: pelaajien nimettömyys. Lätkässä äijät ovat varusteiden alla piilossa ja futiksessa pieniä pisteitä kaukana katsomosta, jolloin heistä erottaa lähinnä pelinumerot. Kun naamat eivät näy, persoonat eivät tule esiin. Kun persoonat eivät tule esiin, ei synny tähtiä yleisön ihailtavaksi. Kun ei ole tähtiä, fanikama käy huonosti kaupaksi ja junnarit valitsevat mieluummin WoWin kuin jalkapallon lajikseen.

Tosifani saattaa halveksua näin kaupallista suhtautumista urheiluun. Urheilijanhan kuuluu tehdä nöyrästi hommia eikä esittää mitään rokkitähteä! Ei silti koskaan pidä aliarvioida selkääntaputtelijoiden merkitystä. Tytöiltä saatu huomio ja ihailu on kautta aikain ollut aloittelevan muusikon paras motivoija. Datakansa päivittää Wikipediaa ja tuottaa avoimen koodin ohjelmia hiki hatussa: maine oman yhteisön keskuudessa on heidän ainoa palkkionsa. Volumelaisetkin toivovat salaa, että seuraava vaasalainen Emma-voittaja kiittää meitä suorassa lähetyksessä kyynelehtien treenikämpästä ja bussireissusta Seinäjoelle.

Tämän kauden Vepsu saanee maajoukkuevahti Sillanpäätä, telkkarikasvo Reiniä ja kotikaupungin poikia lukuun ottamatta kävellä kaupungilla ilman että monikaan tunnistaa heidät. VPSTV kurkistaa heidän backstagelleen, jossa jannut kiskovat löysiä vapareita ja heittävät läppää. Sarja ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta se antaa kasvot numeroille pelipaidan selässä. Ja siksi VPSTV on ihan jees.