Alku on bändikeikan mielenkiintoisin osa. Asteleeko bändi lavalle kuin arkisiin lapiohommiin vai mahtipontisen intron saattelemana? Onko laulaja yksi musketööreistä vai huipentuuko kaikki vasta hänen sisääntuloonsa? Miten bändi ottaa yleisön huomioon? Ja tietenkin ensimmäisen biisin valinta – onko se varovainen soundcheck vai Foo Fighters heittämässä tuoreimman hittinsä, joka sattuu olemaan The Pretenderin kaltainen tykitys?

Viime viikonlopun Provinssiseurueemme pui tätä bändikeikan anatomiaa pöllö-öljyn lipityksen lomassa. Aki totesi, että näkee paljon mieluummin keikan aloituksen kuin encoren (jos siis vain toinen on valittavana), eikä Arikaan väittänyt vastaan. Alku kertoo bändistä ja alkamassa olevasta keikasta yllättävän paljon, jos osaa vain katsoa.

Valitettavasti festareiden tiukat soittoaikataulut pakottavat tekemään valintoja bändien välillä – katsonko tämän bändin loppuun vai lähdenkö hakemaan hyvää paikkaa seuraavaan? Festareilla pitää vielä huomioida välimatkoista, jonoista, ruumiillisista tarpeista ja yleisestä sekoilusta seuraavat viivytykset. Tälläkin kertaa pääsi käymään niin, että Placebo perkules hiipi lavalle kun allekirjoittanut oli vielä kentän puolivälissä tasapainottelemassa nugettilautasta. Ja sunnuntaina Loiri ehti heittää odottamani ”… ja minä olen Vesa-Matti Loiri” -esittelynsä meikäläisten ollessa vasta sillalla tulossa.

Yle Areena hemmottelee vielä kuukauden ajan nettikansaa Provinssirock-lähetyksillään. Narulle on tallentunut mm. Rubik, Sara, Seasick Steve ja Volbeat. Liian moni keikkatallenne alkaa vasta ekan hitin ekasta iskusta, mutta näissä kuvaa tulee alusta lähtien – eläköön Kuminaama!