Meitä vaasalaisia pidetään jo puhetavan ja pukeutumisen takia wannabe-helsinkiläisinä, pöllittäisiinkö heiltä seuraavaksi kotiseutuylpeys?

Olen pitkään ihaillut helsinkiläisten tapaa arvostaa kotikaupunkiaan. En tarkoita stadilaisella ylpeydellä niitä muutamia Peakiin ja Gantiin puettuja tolloja, joiden kompetenssi ei riitä kovimpiin pääsykokeisiin, vaan jotka tulevat pikkukaupungin yliopistoon tappamaan aikaa, jallittamaan maalaiskatteja ja katsomaan kaikkea nenänvarttaan pitkin. Tarkoitan sitä toista tapaa, jossa ei ole kyse toisten polkemisesta alemmas, vaan omien perinteiden arvostamisesta.

Hyviä esimerkkejä positiivisesta Helsinki-ylpeydestä ovat muun muassa Liisanpuisto, Notkea Rotta, Petos, Tuomas Milonoff, Mikko Rimminen ja Tuomas Vimma. Nämä kulttuurintekijät ovat sen verran mielikuvituksellisia kavereita, että voisivat sijoittaa tarinansa mihin tahansa maailmassa. He eivät myöskään toimi turistitoimiston laskuun, vaan kertovat tarinoita, jotka virallinen Helsinki pitäisi mieluummin piilossa. Silti heidän työnsä on nuoren yleisön silmissä tehokkaampaa kaupunkimainontaa kuin mikään maksettu kiiltokuvakampanja.

Hieman helsinkiläisissä huvittaa taipumus tunkea omaa kaupunkia nimiin ja tuotemerkkeihin. Musiikkipuolella löytyy Nuspirit Helsinki, Haloo Helsinki ja Helsinki Ghetto Bass Patrol, street-kulttuurissa Helsinki 10 ja Hel-Looks, kirjoissa Vimman Helsinki 12, mainonnassa Bob Helsinki ja Laundry Helsinki sekä mediassa Radio Helsinki. Villimpää kotikylän nimen hyväksikäyttöä näkee ainoastaan Tukholmassa, jossa paskakuskinkin rekan kyljessä taitaa lukea trendikkäällä fontilla Shit STHLM.

Olen huomannut, että Helsingin imu tarttuu helposti myös muualta muuttaneisiin. Monet entiset vaasalaiset tuntuvat uudessa kodissaan aktiivisemmilta kaupunkilaisilta sekä palvelujen ja kulttuurin kuluttajilta kuin koskaan Vaasassa ollessaan. He etsivät kaupungista koko ajan uusia kiehtovia puolia, vaikka olisivat täällä sahanneet kodin, työpaikan, lähikaupan ja kantapaikkapubin välistä uraa vuosikaudet.

Tarjontaa on isolla kirkolla tietysti enemmän, mutta paljon riippuu myös siitä, miten komeaan kääreeseen asiat on pakattu. Kiva puisto on kiva puisto yhtä lailla Vaasassa kuin Helsingissäkin, mutta jälkimmäisessä osataan nostaa kaupungin parhaat puolet houkuttelevammin esille. Hyvinä esimerkkeinä toimivat vaikkapa Hesarin Oma Kaupunki -sivusto sekä trendikkäiden ja kauniiden kaupunkilaisten We Love Helsinki -nettilehti. Valitettavasti Vaasalaisia.infon tapahtumapuffit ja Mega Median tökeröt henkilökuvat eivät pääse samalle tasolle, vaikka yritys on varmasti hyvä.

Volumen parissa touhuaminen olkoon oma pieni panokseni Vaasan elinvoimaisuuden eteen, mutta sen lisäksi laadin henkilökohtaisen listan tekemättä jääneistä kulttuuriteoista:

– käy Rampin kesäteatterissa
– käy Wasa Teaterissa
– käy Ritzissä bändikeikalla
– kävele Öjenin luontopolku
– käy Vaasan Mailan matsissa
– kuuntele Street Jazzeissa joku keikka alusta loppuun

Tarkoitus olisi suorittaa nämä nakkihommat vuoden loppuun mennessä, ja suosittelen muitakin laatimaan vastaavan listan. Lukekaa Hautalaa, käykää katsomassa Kiiston matsi tai polkekaa piknikille Hietasaareen, valinta on teidän!