Rakas päiväkirja, päättyvällä viikolla olen kuunnellut erityisen paljon seuraavia kappaleita:

1. Dr. Hollywood – We Run LA
2. Katy Perry – Hot N Cold (LMFAO remix)
3. Ladyhawke – My Delirium
4. Phoenix – 1901
5. The Teenagers – Make It Happen

Ei tarvitse olla kummoinen professori huomatakseen, että tässähän haetaan asetelmia kesän 2009 ääniraidalle. Kaikesta päätellen soittolista tulee tasapainottelemaan jossakin palmujen ja Pariisin, kasarin ja 2000-luvun sekä testokännien ja indie-ujoilun välissä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Kesäraidat tulevat tarpeen etenkin autossa. CO2-päästöistä viis, iltamyöhäiset kruisailut ovat parasta ajanvietettä niihin kesäiltoihin, joihin Kuningas Alkoholi ei syystä tai toisesta ole kutsuttu. Kukaan meidän kaveriporukastamme ei panosta stylingiin, hifeihin tai virityksiin pätkän vertaa, joten kaupunkia kierretään arkisen harmailla kalikoilla: peltivanteisella Corollalla, isän Primeralla ja farkku-Meganella.

Jokaisella kuskilla on oma musiikkimakunsa, jota muut kunnioittavat mahdollisimman pitkälle. Harjulla on messissä uusin Interpol, Luumulla jotain chilliä ja Pekan autossa meuhkaa rivo South Park Mexican. Tosin Pekka on osoittanut Chromeon myötä pehmenemisen merkkejä, ja olipa listan kärjessä komeileva Dr. Hollywoodkin hänen bongauksiaan.

Reititkin vaihtelevat kuskin mukaan. Jos Pekka on ratissa, Sundomiin tai Raippiksen sillalle suunnataan lähes joka kerta. Omana lempparinani on ajella lennonjohtotornin juurelle tsekkaamaan yökoneen laskeutuminen. Nuorempana pyörähdettiin pesiskentällä tsekkaamassa uusimmat piissit, nyt pysäköidään Tapsan grillille juustokkaalle/juustokkaalle ilman juustoa. Kellään ei ole kiire nukkumaan, öinen Vaasa näyttää Sundomin sillalta katsottuna ihan metropolilta, pitkiä housuja ei tarvita vielä kuukausiin ja kaikki on ihanan huoletonta – aivan kuten silloin nuorena ja naiivina 25-vuotiaana. Päätän lievän autokuumeisen raporttini täältä tähän.

Parkissa Pipefesteillä 2004