soundi

Suoramainonnassa on se paha piirre, että päivän postia haravoiva silmä erottaa helposti henkilökohtaiset kirjeet massoille lähetetystä selluloosasaasteesta. Tulostustekniikan kehittyessä mainostajat voivat onneksi personoida mainoksen näyttämään siltä, että se on rakkaudella lähetetty ainoastaan Sinulle.

Personointitoteutuksia on hyviä ja vähemmän hyviä. Kun Delta-Auto yrittää saada minua vaihtamaan uuteen Puntoon, kirjeessä on valmiiksi laskettu vaihtotarjous nykyisestä autostani – aika nokkelaa. Valittujen Palojen Top Secret! Avaa neljän päivän kuluessa, kun olet varmistunut ettei sinua seurata -leimat sen sijaan aiheuttavat hyväntahtoista repeilyä. Tällä viikolla luukusta tipahti kuitenkin hämmentävin eepos tähän mennessä.

Musiikkilehti Soundi yritti houkutella minua takaisin tilaajien joukkoon parin vuoden tauon jälkeen. Eteisen lattialla odottanut pieni lipare avautui A3-kokoiseksi kaksipuoliseksi taitteluhässäkäksi, johon oli räiskitty omaa nimeäni aivan joka puolelle, tähän tyyliin: Markku, tästä roleksi ranteeseen ja viis numeroa lehteä! Ikonen, tilaa kunnon Soundit! Markku Ikonen on kutsuttu Onnenvuosi-arvontaan! Laskin yhteensä yksitoista personoitua kohtaa, mikä on lähettäjän motiiveista riippuen joko hillitön ylilyönti tai loistavaa huumoria. Kaikki kivat tilaajaedut oli jo rastitettu ja oma osoitteenikin oli kupongissa valmiina. Saatetekstin oli ilmeisesti omin käsin kirjoittanut Mäenpään Miksu – Soundi-mies kuulemma itsekin.

Kauppoja ei tällä kertaa syntynyt, sillä hyvistä arvosteluista ja blogeista huolimatta koen Soundin edustavan jotain minua edeltävää sukupolvea. Näin perusteellisesti personoitu tarjous panee kuitenkin miettimään, mitä kaikkea ne Soundissa minusta tietävätkään: Make hei, jos et ite diggaa niin tilaa muijalles! Ota kestotilaus, niin kerron miten se kutina lakkaa! Lähekkö lauantaina bisselle?