Makoilen himassa. Tai oikeastaan en, vaan laittelen omia soittokamojani uuteen uskoon. Juuri sain uuden vahvistimen himaan ja pitäähän siihen tutustua ennen viikonlopun keikkaa. Rakensin pedalboardin ja sahasin tietenkin sormeeni. Varsinainen remonttireiska. Pian alkaa treenit joissa testaan uutta setuppiani.

Enemmän volumeen liittyvää asiaakin on. Juuri sain julisteita kouraani tuosta Vaasa Metal Nightista. Hyviltä näyttää. Nuorisotoimen suunnasta tuli parikin puhelua joissa käytiin läpi Negativen keikan yksityiskohtia vielä kerran. Pakko tunnustaa että hieman alkaa jännittämään.  Clubi viikonlopun osalta on menty no turning back kohdan ohi ja vauhti alkaa olla kova. Mainokset jakoon ja muut tiedotteet. Henkilökunnan etsiminen ja varmistaminen on vielä oma lukunsa. Vaikeinta on löytää kortillisia järjestysmiehiä.

Tämän viikonlopun eteen on tehty töitä pitkälti yli kolme kuukautta. Päivämääräkin ehti muuttua pariin otteeseen. Ravintoloitsian löytäminen on uskomattoman vaikeaa. Jotta kustannukset pysyisivät aisoissa bändejä pitää houkutella pienellä liksalla tänne ja on pakko löytää yhteistyökumppaneita jakamaan kustannuksia. Olen muutamaankin otteeseen valittanut pohjakuluista kun clubille jotain tehdään. Ne nousee reiluun tonniin, eikä tuossa ole vielä bändejä eikä heidän mahdollisia raidereita. Tässä on yksi vastaus niille jotka ovat kyselleet että miksi emme tee tuolla clubilla keikkoja useammin.

Ensi vuoteen on helpompi lähteä, kuin mitä tämä vuosi on ollut. Toiminnan käyntiin saaminen on ollut tuskainen tie. Kaiken keskellä hallitus on jaksanut uskoa tulevaan ja paiskia duunia. Heistä on syytä olla ylpeitä. Pakko myöntää, että oma v-käyrä ja stressikäyrä ovat välillä olleet aika korkealla. Vaikka kuinka ollaan tehty hommia ei ole ollut tapahtumia.  Onneksi nyt alkaa tapahtumaan. Voisi sanoa että viimeinkin. Ehkä ensi vuonna meidän ei tarvi myöskään selitellä olemassa oloamme niin paljoa, kuin nyt on joutunut. Monia menneisyyden haamuja on seurannut ihan alusta asti. Ymmärrettävää, mutta voisiko niiden antaa jo pian olla. Yhdistys on vajaan vuoden ikäinen, eli ihmisikään verrattuna imee edelleen tissiä ja paskoo housuihin. Nukkuu paljon, sekä aina kun silmät on auki näkee jotain uutta.  Kun jokin vanha kuolee antaa se jollekkin uudelle mahdollisuuden.

Ensi vuoden suunnittelu on jo alkanut, mutta loppu vuosikin pitää vielä lusia. Tämä tarkoittaa montaa rautaa tulessa koko ajan. Olen monien mielestä varmaan kyllästymiseen asti jauhanut jäsenyyden tärkeydestä. Jäsenyyksien määrällä haetaan tukia, eli euroja kassaan. Myös on helpompi neuvotella kun jäsenmäärä on iso. Ja isot yhdistykset pääsevät helpommin asiansa kanssa eteenpäin, koska heidän hyvinvointiaan ei voida noin vain sivuuttaa. Onhan siinä monen kuntalaisen harrastuksesta kyse ja ennenkaikkea äänestäjän. Tänä vuonna on jäseniä ollut kiitettävästi tarjontaan nähden. Toivottavasti mahdollisimman moni kokee saaneensa jotain jäsenyydestään. Pelkästään jäsenyys on meille ja päättäjille signaali, että tälläistä toimintaa kaivataan ja halutaan tukea. Suuri kiitos tässä vaiheessa tämän vuoden jäsenille.

Eipä tässä muuta, hyvää talven alkua.