Nämä eivät ole uusi Spotify-perjantai. Nämä eivät ole myöskään levyarvosteluja. Tämä on kuitenkin musiikkiblogi, joten ajattelin ryhtyä pitämään viikottaista katsausta levyihin, jotka kannattaa syystä tai toisesta tsekata. Ekalla kerralla liikutaan hip hopin ympärillä.
Paleface – Helsinki-Shangri-La
Paleface on ollut viime viikkoina kysytty vieras aamutelkkarin sohvilla. Hokema nykyajan protestilauluista on mennyt mediassa läpi yhtä hyvin kuin Mariskan lanseeraama asenneiskelmä, mutta Palefacella tuntuu olevan enemmän katetta lupaukselleen. Levystä noussut pöhinä on vaarassa mennä jo ylihypetyksen puolelle, mutta eihän se tee albumista huonompaa eikä parempaa. Harmi että vuoden ehdoton crossover-levy ei taida saavuttaa maagista listaykkösen paikkaa, mutta tokkopa Karria kakkostilakaan harmittaa.
Helsinki – Shangri-La Spotifyssa
Chromeo – Business Casual
Elektrofunkin Majakka ja Perävaunu ovat pukanneet kolmannen pitkäsoittonsa ulos. Aikaisemmista Chromeoista on todettava, että pidän bändin konseptista enemmän kuin itse biiseistä. Diskojympytys tekee kunniaa 80-luvun esikuvilleen ja bändiltä löytyy pilkettä silmäkulmasta, mutta biisimateriaali on ollut aika tasapaksua.
John Legend & The Roots – Wake Up!
Silläkin uhalla että sorrun entisaikojen mytologisointiin, olen sitä mieltä että The Roots oli parhaimmillaan vuonna 1996. 2000-luvun levyissä ei ole mitään silmiinpistävää vikaa – paitsi se että mikään ei pistä silmään. Radiohitti The Seediä lukuun ottamatta levyiltä ei ole tarttunut mitään tulevaa klassikkoa mieleen. Nyt mukana on kultakurkku John Legend ja ensivaikutelma on todella positiivinen. Sanoitukset lipsahtaa ajoittain ”heal the world and free Willy” -osaston gospeliksi, mutta niin kauan kun pohjissa on näin paljon tyyliä, se ei häiritse kuuntelua. (lisäys: biisit ovatkin kaikki covereita, ilmankos ovat hitikkäitä. Itse tunnistin vain muutaman)
Professor Green – Alive Till I’m Dead
Kun olimme toukokuussa Riikassa, hotellissa näkyi MTV:stä sellainen versio jossa soitetaan vielä musiikkivideoita. Kanavalta tuli vähän väliä Professor Greenin vanhaa INXSiä sämpläävä Need You Tonight, ja pakkotoistosta huolimatta – tai sen ansiosta – jotenkin tykästyin biisiin. Kakkossinkku on yksi monista Just Be Good To Me -kierrätyksistä, mutta ei tämä mikään coverlevy ole. Moneen kertaan olemme kavereiden kanssa ihmetelleet, kuinka brittien hip hop on kaikkine grime- ja jungle-sivujuonteineen niin kaukana muiden maiden linjasta. Ei mysteeri tätäkään kuuntelemalla selviä.
Alive Till I’m Dead Spotifyssa
Timi Lexikon – Vähät valitan
Reivaa-ensisinkun perusteella en olisi uskonut, että me tullaan tämän albumin kanssa juttuun. Kannatti kerrankin kyseenalaistaa ennakkoluulot. Timi väläyttelee mielellään räppärintaitojaan, mutta esitys ei lipsahda teknisen suorittamisen puolelle, ja tuotannossa löytyy tarpeeksi variaatioita. Rauhallisemman puolen kruunaa Jonivelin kanssa tehty Seinät, joka nousee allekirjoittaneella henkilökohtaiseen Top 5:een vuoden suomirapbiiseissä. Viiteen virkkeeseen ei mahdu kaikki, joten kannattaa lukea myös Tuoreet Platat -arvostelu kuunteluevääksi.