Rockfutiksen 24. SM-turnaus pelattiin viime viikonloppuna Helsingissä. FC Volume oli tietysti mukana.
Otteluohjelma pakotti vaasalaiset reissuun jo aamuyöstä, sopivasti samaan aikaan kuin yökerhot väläyttävät valomerkin. Muutama pelaaja olikin käyttänyt tämän option hyväkseen, itse kömmin Club 25:n edustan pysäkille kotoa mutta ilman minuutinkaan yöunia. Aamuauringon sarastaessa Helsinki häämötti, pelipaikat oli jaettu ja taktiikasta sovittu.
Perillä Sonera Stadiumin edessä nähtiin futiksen kerman ja pohjasakan kummallinen kohtaaminen. Aki Riihilahti ja muu aamu-uninen HJK jolkotteli kahvikupit kourassa harjoituksiinsa juuri kun riehakas FC Volume kompuroi bussista omien urheilujuomiensa kanssa. Veikkaan Akin miettineen muutaman silmänräpäyksen ajan, huomaisiko kukaan jos vaihtaisi jengiä.
Puitteet Helsingissä olivat viimeisen päälle. Töölön bolliksen tekonurmet olivat oiva pelialusta ja palvelut pelasivat – mitä nyt joku naapurissa metelöinyt irkkuorkesteri välillä teki soundcheckiä kesken matsin. Myös pelaaminen Suomen ykkösstadionilla jäi varmasti monen amatöörifutarin muistoihin, vaikkei katsomo pullistellutkaan yleisöä. Jopa turnauspaitakin oli hienompi kuin miesmuistiin. Hyvä stadi!
Siihen loppuvatkin hyvät uutiset. Onnetar oli sijoittanut meidät todella pahaan alkulohkoon. Meitä selvin numeroin pyöritelleet Zoomi ja Poko sijoittuivat lopulta toiseksi ja neljänneksi, joten mitäpä tuota tappioita selittelemään. Oulun Nelivitonen oltaisiin hyvänä päivänä voitu voittaa, mutta mokomat tuikkasivat paikoista kaksi maalia ja puolustivat lopun aikaa tiiviisti. Kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuminen jäi siis vain kaukaiseksi haaveeksi.
Turnauksen iltabileet järjestettiin Tavastialla, jossa Melrose paukutti rouheaa rockia. Monien kehuman Lauantaidiskon soittolista vaikutti oikein lupaavalta, mutta edellisyöltä jäänyt univelka pakotti hiippailemaan melko pian takaisin hotellille.
Sunnuntaiaamun ensimmäinen sijoitusottelu jatkoi synkkää teemaa, kun Blues jyräsi selvään voittoon. Kun jumbofinaalissa kentälle asteli keltapaitainen Artti Ilmajoelta, tiesin kuitenkin turnauksen päättyvän positiivisiin tunnelmiin. Artin ja Welmun/Volumen kohtaaminen on nimittäin rockfutiksen El Classico, jossa voi nähdä mitä tahansa omanmaalintekokilpailusta alasti maalitolppaan sidottuun Duudsoniin. Tällä kertaa kentällä kirmasi kaksimetrinen fallos yrittämässä maalintekoa sekä ottelun päätteeksi 10 vs 10 -rankkuskaba. Hyvä Ilmajoki!
Lopuksi täytyy esittää Hyvä!-huudot myös Rovaniemen Rio Grandelle, joka monen vuoden yrittämisen jälkeen onnistui kirkastamaan hopeamitalit kultaisiksi. Tarkemmista tuloksista kiinnostunut voi poiketa Rockfutiksen virallisilla sivulla. Itse jatkan hidasta toipumista – kroppa tuntuu vielä maanantaina kuin mankelin läpi vedetyltä.