It’s mostly tha voice, that gets you up
It’s mostly tha voice, that makes you buck
A lot of rappers got flavor, and some got skills
But if your voice ain’t dope then you need to chill

Ylläolevan kertosäkeen kirjoitti Gang Starrin mc Guru, jonka poismeno on tämän päivän ykköspuheenaihe sekä räppiyhteisöissä että Twitterissä maailmanlaajuisesti. Guru erottui räppärien sankasta joukosta juuri äänensä ansiosta, joka pystyi nostamaan hyviä kappaleita klassikoiksi ja hyviä riimejä unohtumattomiksi riimeiksi. Allaoleva Mass Appeal käyköön esimerkistä.

Uskokaa tai älkää, mutta toistelin Mostly The Voicen kertosäettä mielessäni jo viimelauantaisen Mintzkovin keikan jäljiltä. Bändin solisti Philipillä on nimittäin musiikkibisneksessä kultaakin kalliimpi kilpailuetu: lauluääni, joka jää ensikuuntelulla mieleen.

Nyt kun kotistudioissakin pystytään luomaan kaupallisen tason soundia ja X-Factorin tapaiset ohjelmat koulivat kenestä tahansa harmaavarpusesta levyttävän artistin muutaman viikon tehokurssituksella, persoonallisen äänen merkitys ei ainakaan vähene. Mitä olisi The Cardigans ilman Nina Perssonin huokailua? Tai RATM ilman Zach de la Rochan kiukkua kipinöivää räksytystä? (vastaan itselleni: no tietenkin Audioslave) A-Ha ilman Morten Harketia ja Barry White ilman Barry Whiteä? Eihän siitä mitään tulisi. Ja vaikka en Tarja Turusen rallienglantioopperasta piittaakaan, Nightwishin persoonallisuudesta katosi vähintään puolet hänen mukanaan.

Ainutlaatuisen hienoja ääniä voisi listata kymmenittäin molemmista sukupuolista, mutta jääköön se toiseen kertaan. En tapaa yleensä surra julkisesti edesmenneitä staroja, mutta Gurun ja Gang Starrin vaikutusta oman musiikkimakuni kehittymiseen ei voi vähätellä. Lepää siis rauhassa.