Kirjoituksen aluksi on esiteltävä kertomuksen hahmot ja yksi hienolta kalskahtava termi.
Pingstate.nu on graafisen alan ammattilaisten ja harrastajien nettiyhteisö. Sen foorumilta löytyy hyödyllisiä vinkkejä ja hienoja portfolioita, mutta myös suorapuheista kritiikkiä ja ylenkatseita aloittelijoita kohtaan. Varmin tapa kerjätä ikävyyksiä on rekrytoida Pingstatessa työntekijöitä epämääräisillä työnkuvilla tai olemattomalla palkalla.
Max Perttula. Kuva dokumentin kannesta.
Max Perttula on parfumööri, kemisti, valokuvaaja, valokuvamalli, stylisti, musiikkivideotähti, yrittäjä ja myyntimies. Työnkuvista kaksi ensimmäistä hän tuntuu hallitsevan, listan loppua kohti mentäessä aletaan mennä metsään. Viitasaaren pikkukaupungista käsin tuoksujensa ilosanomaa vanhalla DX-Corollalla levittävä mies on ehkä Suomen helpoin mahdollinen maali kaikenlaiselle vittuilulle. Muistan itsekin lukeneeni hänestä Imagessa muutamia vuosia sitten ja ihmetelleeni, mikä helkkarin helppoheikki tuo on. Tai siis luulee olevansa.
pro bono [proo bono t. proo bonoo] yleisen hyvän vuoksi, hyväntekeväisyydestä. Ilman pro bono -asennetta monta erinomaista Matlock-jaksoa olisi jäänyt tekemättä.
Viime sunnuntaina Yle TV1:llä esitetty dokumentti yhdisti Pinkkarin ja Perttulan ainutlaatuisella tavalla. Überlipevä viiksivallu paljastuikin dokkarissa sympaattiseksi luonnonlapseksi, joka yrittää sinnikkäästi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa vastoinkäymisten keskellä. Tavallisesti melko kyynisellä foorumilla syntyi nopeasti Jeesataan Maxia -hanke, johon on jo ilmoittautunut mukaan valokuvaajia, web-suunnittelijoita, copywritereitä ja palvelinpuolen osaajia. Ryhmä aikoo tarjota Maxille auttavan käden ja duunata hänelle edustavamman markkinointipaketin ilmaiseksi.
Vaikka tällaisessa projektissa olisi mahtava olla mukana, en ole itse tarjoutumassa Maxin joukkoihin – Volume riittäköön minun pro bono -duunikseni. Keskustelu osui kuitenkin sopivaan rakoon, sillä vain muutama päivä sitten jutustelimme Samin kanssa vapaaehtoistyöstä Volumessa. Totesimme, että kummallakin on kulttuurin edistämisen ohella myös oma lehmä ojassa: palkka ei juokse, mutta kontaktiverkostot ja oma osaaminen kasvavat kiitettävää vauhtia. Ja ehkä jonain päivänä nähty vaiva poikii unelmien vakanssin, hyvät kaupat tai edes törkeän ison kasan fyffeä. Toivon että muutkin volumelaiset ovat funtsineet samaa, sillä harrastuksista voi kasvaa ammatteja tai entistä parempia ammatteja. Sitä tapahtuu ympärillämme koko ajan.
Vaikka tämä blogi kerää kommentteja laiskanlaisesti, heitän pari kysymystä ilmaan. 1. Teetkö itse tällä hetkellä jotain palkatonta vapaaehtoistyötä? 2. Mikä motivoi sinua tekemään sitä? 3. Jos et tee, kenen ihmisen tai minkä asian puolesta olisit valmis käärimään hihat?