Uusimmassa Vaasan Ikkunassa oli mielenkiintoinen juttu vaasalaisesta Eino Järvisestä, jonka perustamalla Piece of Green -sivustolla voi ostaa metsää suojelukseensa vaikka neliömetrin kerrallaan.

Idea sinänsä ei ole uusi – sademetsistä on voinut ostaa viipaleita jo pitkään – mutta kotimaiset metsät ovat suojelun arvoisia siinä missä muutkin. Kartta palvelun etusivulla ei paljasta missä suojeltava maapläntti sijaitsee, mutta sivujen alakulmasta löytyvä karttalinkki johtaa Vähäkyröön.

Piece of Green on eräänlainen ekoversio Miljoonan dollarin kotisivusta, sillä lahjoittaja saa virtuaalitiluksilleen oman logonsa tai kuvansa. Tämä on mainio idea aktivoida ihmisten kilpailunhalua ja löysentää firmojen kukkaronnyörejä, eikä lievä kaupallisuus silti laimenna hankkeen arvoa. Pokerisivujen näkyvä puffaaminen sen sijaan tekee hieman hallaa sivuston uskottavuudelle – pokerin pelaaminen ei mielestäni ole ekoteko, vaikka banneri niin väittäisikin.

Yhden asian suhteen suosittelisin Einoa täydentämään sivujen UKK-osiota. Mitä tapahtuu, jos hänellä on kymmenen vuoden päästä lahjoitusvaroilla ostettuja tiluksia tästä Joensuuhun, eikä ympäristönsuojelu enää kiinnostakaan? Olemmeko rahoittaneet maahan uuden kartanonherra Wahlroosin vai luovutetaanko alueet toiselle suojelua jatkava taholle ilmaiseksi?

Ikkunan juttu yllytti ottamaan varaslähdön hyväntekeväisyydestä kirjoittamiselle, jota olin pohjustanut mielessäni jo jonkin aikaa. Oma lähtökohtani on täysin sama kuin Einolla: haluan lainata tai lahjoittaa mahdollisimman suoraan avun tarvitsijoille enkä pönkittää byrokratiaa. Mutta palataan aiheeseen myöhemmin, kunhan olen saanut muutamia verkkoja vesille.

PS. Mikä ihme siinä on, että lehdet saattavat tehdä isoja juttuja nettisivustoista ja jättää kuitenkin osoitteen mainitsematta? Ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun luen tällaista juttua.