Kiitos siitä, että sain kipinän dj-touhuihin, kuuluu kolmelle herralle: Lapalle, Antille ja Panulle. Ensinmainitun työskentelyä kävin monet kerrat seuraamassa olan yli nuorisotila Sumpussa, kun olimme yläasteikäisiä. Präntöön Puff Daddylla oli levysoittimet ja muhkea vinyylikokoelma, joita noviisi sai lainata pitkiksi ajoiksi. Panu puolestaan rohkaisi musiikinteossa monella tavalla ja järjesti legendaariset barbecuebileet, joissa pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan miksaamista. Voitte vain kuvitella, minkälaisia onnistumisen tunteita herätti, kun levyt pysyivät biitissä ensimmäisellä yrityksellä. Jumaliste, mähän osaan!

Pelkkää hip-hoppia soittavalle dj:lle ei Vaasassa ollut kaupallista kysyntää, joten soittelin levyjä lähinnä oman porukkamme järjestämissä illoissa Keltsussa ja Clubilla. ”Uran” kohokohdaksi taisi jäädä miksaus, jonka Tapani Ripatti soitti Radiomafian yössä kehujen saattelemana. Panun kanssa värkkäsimme pari mixtapea, joiden masternauhojen luulin jo kadonneen, kunnes muutama viikko sitten löysin ne siististi cd:lle poltettuna. Miksaukset saattavat tulla lähiaikoina Ylätorin Ääneen ladattaviksi, jos Vesku vain kelpuuttaa ne.

Kerran osallistuin Fontanan dj-kilpailuihin, mutta yleisö ei lämmennyt hitaalle hip-hopille ja epävarmalle soittotyöskentelylle. Pian sen jälkeen huomasin, että suunsoitto sujuu minulta paremmin, ja aloin räppäämään. Sain hyvitykseni, kun autoin Artun samaisten skabojen voittajaksi pari vuotta myöhemmin. Esitin häirikköä, joka tyrkyttää sinnikkäästi dj:lle ja tuomaristolle omaa demoaan soitettavaksi. Lopuksi Arttu heitti cd:n seinään, minä nappasin pöydältä mikrofonin ja räppäsin ylimieliselle dj:lle suunnatun kitkerän tilityksen. Juonemme onnistui niin hyvin, että tuomaristossa oli tosissaan mietitty, pitääkö kutsua portsari heittämään kaveri pihalle.

Mutta miksi melkein dj? Kyllä, rakkaat lukijani, otsikon kömpelö sanajärjestys ei ole vahinko. Ensinnäkin, omistan naurettavan vähän levyjä: nelisenkymmentä vinyyliä ja parisataa cd:tä. Vinyylitkin myisin pois, jos joku ostaisi. Kokoelman kapeuden takia mietin setin aika pitkälle valmiiksi, ja kun Royalin kantikset tulevat pyytämään tulikuumaa Pitbullia tai Black Eyed Peasia, joudun lähes aina tuottamaan pettymyksen. Onneksi voin ohjata heidät Royalin vakkari-dj Jarin kiusaksi, ja eilen Richard soitteli ensimmäisen tunnin. Toiseksi, en ole laitteiston kanssa mitenkään suoritusvarma. Eilenkin luulin toisen cd-soittimen olevan pausella, mutta sieltä tulikin sadasosasekunnin mittaista nykimistä ulos minuuttitolkulla ennen kuin älysin vetäistä kanavan hiljaiseksi.

Pieniä onnistumisen hetkiäkin mahtui onneksi mukaan. Kun useaan vesiperään päättyneen toivomisen jälkeen pakista löytyi MGMT:n Kids, sitä toivoneella porukalla ns. repesi pelihousut a-i-v-a-n totaalisesti. Tyttö kävi toivomassa sitä vielä uudestaan, mutta tiedostava dj:hän ei koskaan soita samaa biisiä kahdesti illassa. Eräs toinen porukka puolestaan lauloi ja ilmakitaroi Bloc Partyn Banquetin alusta loppuun dj-kopin edessä, mutta fiilistelyssä saattoi olla sarkastinen pohjavire.