Vaasalaisia.infon aktiivit videokommentaattori Kari Lajusen johdolla odottavat henkeään pidätellen sitä hetkeä, kun Onyx eli Casino Express eli Fennia häipyy lopullisesti näiltä vesiltä. Nyt sopiikin tuuletella sitä, ettei paatti lahonnut lopullisesti satama-altaaseen ja jäänyt vaasalaisten veronmaksajien harmiksi. Mutta kun lähdöstä ehtii kulua pari viikkoa, saattaa haikeus iskeä: siinä seilasi pois viimeinen muisto Vaasanlaivojen kulta-ajasta.
[youtube]8EsZ9jO9myc[/youtube]
2000-luvulla Vaasaan muuttaneesta saattaa kuulostaa käsittämättömältä, että 90-luvulla täältä puski risteilijää Ruotsiin allaolevan kuvan kaltaisesti. Parhaimmillaan laivoja kulki yhtä aikaa sekä Sundsvalliin, Örnsköldsvikiin että Uumajaan. Kesäisin VR:n junatkin ajoivat satamaan asti, tiputtaen turisteja terminaaliin ja Wasalandiaan. Keskustan vilinässä kuuli ruotsia ja norjaa kilvan ensimmäisen kotimaisen kanssa. Norjalaisten tyttöjen hyvännäköisyys kohosi poikaporukoiden jutuissa lähes myyttisiin mittoihin…
Kuva: Mikael Blombergin kokoelmat / vasabatarna.se
Me natiivit vaasalaiset saimme Ruotsin-reissut lähes äidinmaidossa. Pikkupoikana matkattiin perheen talutushihnassa, teini-iässä pääsi kotoa kinutun lupalapun turvin itsenäisesti matkalle ja täysi-ikäiseksi tultua mukaan astui Kuningas A ja riemukkaat päiväreissut Uumajaan. Abiristeilylläkin allekirjoittanut kävi kahdesti! Joutuvatko poloiset nykyabit reissaamaan bussilla Turkuun asti vai onko koko perinne surkastunut Pohjanmaalta, sitä en tiedä.
Vaasanlaivojen kulta-aikana Ruotsiin reissaaminen oli helppoa kuin Gerbyn bussiin nouseminen. Merimatka kesti kolme ja puoli tuntia, joten saattoi joko pistäytyä Uumajassa tai käydä vain sataman Hamster Marketissa – illaksi pääsi aina kotiin. Matkalipun sai useimmiten joko ilmaiseksi Pohjalaisen välissä tai sitten joku tunsi jonkun reitillä työskentelevän. Laivat olivat pienempiä kuin Turussa tai Helsingissä, mutta niissä oli kaikki ruotsinlaivojen herkut tax-freeta, tanssibaaria ja buffettia myöten.
Kun verovapaa myynti lakkautettiin vuonna 2000, Silja pakkasi kamppeensa saman tien. Tilalle tuli Rabbe, RG-Line, spartalaiset purkit ja talousvaikeudet. Me vaasalaiset olemme sittemmin oppineet hakeutumaan matkakuumeen perässä joko Itämerelle tai koneella Tukholmaan. Risteilyliikenteen katoamisessa harmittaa lähinnä se, että aikanaan tiivis yhteys Uumajaan on katkennut. Vain sadan kilometrin päässä kun olisi kovaa vauhtia kasvava opiskelijakaupunki, jossa olisi mukava käydä silloin tällöin haistelemassa uusia tuulia – enkä puhu nyt Seinäjoesta.
PS. Kun Fennia, joka saapui Vaasan-liikenteeseen ensimmäisen kerran vuonna 1986, lopulta häipyy, nostalgiannälkää voi lietsoa näillä mainioilla sivustoilla: