Kaupungin määrärahojen ja avustusten jaon täytyy olla epäkiitollista hommaa. Anna teatterille, niin urheilijat murjottavat. Anna urheilulle, niin kulttuuripersoonat nostavat jokatalvisen yleisönosastomyrskyn jääkiekkoväkivallasta. Anna kissatalolle, niin saat haukut koiratarhalta. Eikä väliä kuinka kitsaasti annat rahaa, sitä on joka tapauksessa aina liian vähän lapsille ja vanhuksille.
Vaasan kaupunki on syytänyt monesti rahaa kankkulan kaivoon, mutta yhdelle palvelulle nostan hattua: kirjasto on tässä kaupungissa kyllä hyvässä tikissä.
Penskana olin kova lukemaan, mutta lukion tienoilla alkoi pitkä tauko. Muistan vielä, kuinka sitten kerran hävetti käydä näyttämässä vanhaa keltaista viivakoodikorttia virkailijalle ja kuulla, että korttityyppi on vaihtunut uuteen neljä vuotta sitten. Löysin onneksi kirjastossa käymisen uudelleen, kun talo pamahti uuden työmatkani varrelle, kaiken lisäksi entistä ehommaksi remontoituna.
Ehdotonta lempilukemistani ovat bändien ja artistien elämänkerrat. Näitä olen tosin lainannut enemmän Keräseltä kuin kirjastosta, mutta Törkytehdas, Synnin viemää, Marilyn Mansonin seikkailut ja Heroiinipäiväkirja löytyisivät myös julkisesta lainaamosta. Joku lienee lisännyt viimeksimainittuun myös henkilökohtaisia merkintöjä, kun eräpäiväkin on lipsahtanut umpeen viitisen kuukautta sitten. Suosittelen lämpimästi lukemaan myös suomalaista musiikkikirjallisuutta, kuten vaikkapa Lepakkoluolan tai Poko Recordsin tarinat. Kotimaiset kirjat pursuavat hienoa historiaa, joka jokaisen rokkipoliisin tulee tuntea.
Jos joskus tilapäisessä mielenhäiriössä haluan lukea jotain ammattitaitoa kehittävää, Vaasan kirjastosta löytyy tietokirjojakin laidasta laitaan. Kodin kirjahyllyyn ostettuna ammatilliset kirjat tuppaavat olemaan turkasen kalliita, ja vaikka nettiaikakautta eletäänkin, blogeista ei millään löydä (varsinkaan suomeksi) yhtä perusteellista tietoa kuin vaikkapa WSOYpron, Inforin ja Readmen kirjoista. Näihin kirjoihin on harvoin edes varausjonoa, ne ovat siellä kuin minua varten. Varausta voi kuitenkin käyttää säästämään omaa aikaa, jos haluttu kirja sattuu olemaan väärässä toimipisteessä. Ja jos ei jaksa penkoa hyllyjä tai nousta kerroksen verran rappuja.
Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain huonoakin. Kirjasto laittoi hiljattain nettikoneensa kirjastokortin PIN-koodin taakse. Vaasalaisia-foorumilla ollaan ihan aiheellisesti huolissaan siitä, päätyykö jokaisen surffaushistoria kirjastontätien kahvipöytäjuoruiksi tai Supon mappiin. Ennen kaikkea netin panttaaminen on kuitenkin pyllistys turistien suuntaan. Myös musiikkiosasto jää uusissa julkaisuissa pahasti ajastaan jälkeen, mutta onneksi cd-levyjen merkitys musiikinkuuntelussa vähenee koko ajan.
Lopuksi vielä vinkki kaikille tapahtumanjärjestäjille. Pääkirjaston ykköskerroksen infotiskille voi viedä keikkajulisteita, ne leviävät sieltä sisäisessä postissa kaikkiin kaupunginosakirjastoihin täysin maksutta.
Kirjaston valikoimien penkomisen voi aloittaa tästä linkistä. Lue niin viisastut!