Kesä on menyt omalta osalta persiille. Iso osa meni sohvalla makoillessa, mutta jotain festarin tapaista halusin vielä ennen räntäsateita kokea. Sanna ehdotti, että menisimme jalasjärvelle aukusti-festareille, kuulemma sympaattinen jalasjärvinen tapahtuma. Bändi kattaus osoittautui todella hyväksi, joten suurta suostuttelua ei tarvittu, mutta oli silti aika varauksellinen olo. Olen itse viettänyt osan elämästäni maaseudulla ja siitä tämä skeptinen olo johtui. Jalasjärvi kun ei ole kovinkaan tunnettu vilkaasta yöelämästä tahi musiikkitapahtumista olin hyvin skeptinen, koska itselleni jalasjärvi on jokseenkin tuttu ja ihmiset joita sieltä tunnen ovat sukulaisia. Monet mukana turvebisneksessä. Sannan kotiseutua, joten oletus oli että jokunen tuttu naama löydetään sieltä.

Auton nokka kohti jalasjärveä. Sattui onneksi hieno päivä joka nosti tunnelmaa hieman. Pikavisiitti anoppilassa ja sitten alueelle. Pelkästään lippujen vaihtaminen osoittautui vaikeaksi, koska lippujonossa alkoi tulla niin paljon sannan tuttuja vastaan, että jäimme lopulta kadun varteen heidän kanssa vaihtamaan kuulumisia. Kenelläkään ei ollut kiire alueelle, vaikka siellä pauhasi lavalla Haloo helsinki kovaa vauhtia. Tämä pieni tien pätkä jossa lipputiski ja reppunarikka sijaitsi, oli muuttunut tuttujen kohtaamispaikaksi. Koko ajan kuului hihkaisuja – Heiiii, säki oot täällä. mahtavaa nähdä, mitä kuuluu? missä päin asustelet? mitä duunia/koulua käyt/miksi luit ittes. onpas pitkä aika. Ja valtavasti halailevia ihmisiä. Tämä pieni tienpätkä sijaitsi suuren maatalauskoneita ja muita laitteita myyvän liikkeen kyljessä. Siinä ihmset tyhjensivät reppujaan maatalouslaitteiden vieressä ja vaihtoivat kuulumisia.

Ennenkuin päästiin alueelle, olimme kertaalleen tyhjentäneet omat reppumme ja hakeneet täytettä. Kymmeniä Sannan kavereita oltiin moikattu, esittäydytty osalle festarin järjestämisestä vastaaville ihmisille. Olin selittänyt eräälle englantilaiselle asiakkaalle miksi reppuja ei saanut alueelle viedä. Kuullut hyvin menneistä raktori kaupoista ja muutamia lyhyitä elämän stooreja mitä tekee nyt kun on muuttanut pois jalasjärveltä; muutamia mainittuja ammatteja oli: baarimikko, teurastaja, sairaanhoitaja, sosionomi, kotiäiti, automekaanikko. Ikähaarukka näiden ihmisten kesken joihin törmäsin oli 18-31.

Itse alue ei ole mikään huiman suuri, josta noin neljäsosa on varattu täysi-ikäisille kaljan juonti alueeksi. Kaljateltassa ei paljoa joutunut jonottelemaan, palvelu pelasi nopeasti. Tavattiin lisää tuttuja, ja useammat taas tapasivat vanhoja tuttuja. Itsekkin löysin vanhan luokkakaverin yläaste ajoilta, hänen mies oli kotoisin jalasjärveltä ilmeisesti. Ja moni vuotinen kävijä hänkin tapahtumassa. Tässä vaiheessa huomasin missaavani staminan keikan, onneksi sentään kuului hyvin, mutta ei siitä oikein osannut irrottautua joten join pari kaljaa lisää ja vaihdoin kuulumisia ihmisten kanssa.

Aika meni nopeasti, välillä käytiin reppunarikasta hakemassa sisäistä ja ulkoista lämmikettä illan hämärtyessä. Ja taas juututtiin Lipputiskin läheisyyteen juttelemaan. Sisälle meno kesti hieman, koska Sannan piti vaihtaa kuulumisia meitä tutkivien järjestyksenvalvojien kanssa, koska näemmä tunti nekin. Kalja-alueen kautta harhailimme katsomaan nicolen keikkaa. Keikan loppupuolella sanna esitteli mut yhdelle tuttavalleen joka oli yksi festarin pääpiruista, eli tuottajista. Jutusteltiin hetki niitä näitä ja sivuttiin tapahtumien järjestämistä. Sain siinä tietää vapaaehtoisporukan olevan kaikkien tavalla tai toisella liitoksissa jalasjärveen, mutta se porukka on tullut ympäri suomea, niinkuin asiakkaistakin valtaosa. Tapahtuman luonne ja ilmapiiri tulee siitä, ihmiset kerääntyvät synnyin/lapsuuden kotiinsa moikkaamaan tuttuja tai järjestämään tapahtumaa sinne.

Koko tapahtuman tavoite on kerätä noin 10000 kävijää, illan musiikkitapahtuma on vain yksi osa koko hommaa. esim lauantaina erilaiset harrastus workshopit keräävät paljon kävijöitä, niitä oli soitinrakennuksesta skeittaamiseen. Paikalliset bändit esiintyivät skeittiradan liepeillä, jossa oli mm traktorpulling kisat myös. Perjantain kävijämäärä illan musiikkitapahtumaan on siinä 1500-2000 ihmistä ja lauantain joka on aikuisemmalle väelle 2000-2500. Loput kävijät ovat niitä jotka osallistuu noihin muihin tapahtumiin. Paikallisuus on esillä hyvin, sponsoreista-kävijöihin. Artisteihin on panostettu, mm perjantaina Stamina, Nicole, Anna Puu, Xs, Haloo helsinki… ja lauantaina Agents, Katri Ylander jne…

Itselleni jäi todella hyvät fiilikset tapahtumasta. Se mikä siitä teki hienoa oli juuri tuo ihmisten kokoontuminen ainakin kerran vuodessa kotikonnuille. Jälleen näkemisten riemu toi hyvän fiiliksen tapahtumaan jossa on laadukas ohjelmisto ja palvelut toimii moitteettomasti. Jos maakuntamatkailua harrastatte niin suosittelen tätä tapahtumaa, ja vaikka maakunta ei kiinnostaisi tuon taivaallista pitäkää tapahtumaa silmällä sillä siellä on todella laadukas bändikattaus vuodesta toiseen. Tapahtuma täytti 10-vuotta. Alkunsa se sai siitä että nuoret halusivat sinne jotain säpinää, ja siten syntyi aukusti joka on vuosi vuodelta kasvanut, mutta samalla pysynyt heidän omana juttunaan, tapahtumana jolla on oma luonne.