Musiikinystävien kohtaaminen Spotifyn kanssa oli aluksi, erään tuttavani karskia kielenkäyttöä lainatakseni, ”jatkuvaa siemensyöksyä”. Helppokäyttöisyys ja valikoiman laajuus hurmasivat ihmisiä yksi toisensa jälkeen, eikä Spotify-kutsujen hieman hankala metsästyskään saanut ketään repimään pelihousujaan.

Nyt Spotifyn taivaalle on kuitenkin ilmaantunut ensimmäisiä myräkän merkkejä. Ensin mediat paljastivat, että monikansalliset levy-yhtiöt ovat kaikessa hiljaisuudessa hiipineet palvelun omistajiksi. Mitä sitten? Spotify on jakelukanava muiden joukossa, enkä ole kuullut kenenkään valittavan siitä, että levy-yhtiöt omistavat esim. Supersoundsin kaltaisia äänitejakelijoita.

Tänään tuulettimeen ropisi lisää pökäleitä Ruotsinmaalta, kun rokkiveteraani Magnus Uggla ilmoitti poistuvansa palvelusta ovet paukkuen. Vanha käkkärätukka ei välttämättä ole ihan Trentin tasoinen internet-visionääri, mutta Ugglalla on mustaa valkoisella: Spotifysta saatavat tekijänoikeuskorvaukset ovat kuin pennosia katusoittajan kupissa.

Spotifyllä ei tällä hetkellä ole juuri jaettavaa: kehityskustannukset ovat olleet muikeat ja suurin osa meistä käyttäjistä sinnittelee eteenpäin ilmaisella versiolla. Toivottavasti tekijänoikeusjärjestöt tai joku tutkiva journalisti ottaa kuitenkin Ugglan pöydälle nostaman kissan syyniin ja selvittää, pystyvätkö suuret levy-yhtiöt lappamaan rahaa itselleen ohi yleisesti sovittujen tekijänoikeuskorvausten. Jos huhu on väärä, se olisi syytä kumota mahdollisimman pian.

Suomessa ei ainakaan ole syytä pelätä Spotifyn sulkeutumista isojen lafkojen leikkikentäksi, sillä valikoimista löytyy niin Fonalia, Monspia, Rähinää kuin Sakaraakin. Jos kuitenkin Spotifyn käyttöliittymä riippumattomille artisteille ei vakuutteluista huolimatta aukea vielä pitkään aikaan, salaliittoa epäilevät kriitikot saavat lisää vettä myllyynsä.