Ovatko kaikki harrastelijat varkaita?
Blogit | Kirjoitti: Markku
Löysin blogimaailmasta äskettäin käydyn mielenkiintoisen keskustelun. Toimittaja ja aktiivinen blogivaikuttaja Tuija Aalto siellä iloitsi, kuinka oli saanut nettiin laittamansa valokuvan myydyksi erään nettiprojektin käyttöön. Sittten paikalle asteli kuvajournalismin opettaja ja netissä ennenkin tulikivenkatkuisia purkauksia päästänyt Jore Puusa ja haukkui Aallon varkaaksi. Harrastelijakuvaajat ja moniosaajat (toimittajat, jotka myös kuvaavat omat juttunsa) kun varastavat halvemmilla hinnoillaan leivän Puusan oppilaiden suusta.
Olen törmännyt Puusan nimeen aikaisemmin graafisen alan tekijöiden Pingstate-foorumilla. Siellä kuvio on yleensä mennyt niin, että: 1) Puusa avaa ketjun, jossa haukkuu jonkin tuoreen näyttelyn annin tai koko alan ammattitaidon pataluhaksi, 2) Ketju täyttyy vastaväitteistä, osa perusteltuja ja loput ala-arvoista v**tuilua 3) Puusa osallistuu väittelyyn jonkin aikaa ja vetäytyy sitten mielenosoituksellisesti pois.
Haluaisin olla hänen kanssaan samaa mieltä monesta asiasta. Jos asiaansa erikoistuneita ammattilaisia ei arvosteta, kohta kaikki lukemamme ja näkemämme näyttää Mega Media -lehdeltä. Emme mekään voi töissä kilpailla hinnalla yritysten kotisivu-uudistuksista, jos vastassa on toimarin veljenpoika, joka waretti juuri uusimman Dreamweaverin. Eikä kännykkäkameralla sohiva kadunmies tiivistä lehtiartikkelin sisältöä yhteen kuvaan yhtä hienosti kuten Pohjalaisen Eetu Sillanpää. Ei heitä voi kuitenkaan varkaaksi syyttää, jos asiakkaan mielestä palvelun laatu on riittävä.
Minä olen tietojenkäsittelyn tradenomi eli minut on koulutettu koodaamaan VisualBasicilla simppeleitä ohjelmia, kytkemään reitittimiä ja verkkokortteja sekä laskemaan prosenttilaskuja. Nyt olen kuitenkin unohtanut kaikki edellämainitut ja tungen seuraavien ammattilaisten tontille: AD, tuotanto-AD, toimittaja, valokuvaaja, copywriter, sivunvalmistaja, webmaster, web-ohjelmoija, käyttöliittymäsuunnittelija ja tiedottaja. Missään näistä en ole sataprosenttinen ammattilainen, mutta saan silti tehdä kaupallisia duuneja joka päivä. Jos Puusa saisi määritellä helvetin, olisin varmasti kärvistelemässä alimmassa piirissä.
Tarkemmin ajateltuna koko Volumekin on varkaita täynnä: Samin pitäisi luovuttaa bookkaajan hommat jollekin Sibiksen managerilinjalta tai S-ryhmän trainee-ohjelmasta valmistuneelle ja lukittautua yliopistolle tohtorinhattu päässään. Ida pitää tileistä niin hyvää huolta, että jossain näkee rahastonhoitaja nälkää takiamme. Marko on herra siunaa hoitoalalla, kaverille pitäisi antaa lähestymiskielto koko musiikkibisnekseen! Yhdistystoiminta ei kerta kaikkiaan sovi maailmaan, jossa kaikki pitää jättää erikoistuneille ammattilaisille.
Tutkintoja ei kuitenkaan voi pitää ammattitaidon synonyyminä. Lahjakkuus ei papereita kysele, joten monelle harrastuksesta tulee vähitellen ammatti, ehkä kovapalkkainenkin sellainen. Enkä ole kuullut Puusalta perusteluja, miksi juuri hänen leipäpuunsa, valokuvaaminen, olisi yksinäinen suojeltava saareke muiden ammattien keskellä. Amatöörit haastavat ammattilaiset joka puolella kirjoittamisen, musiikin ja koodaamisen saralla, tahdoimme sitä tai emme. Lupaako Puusa vuorostaan, etteivät hänen suojattinsa koskaan astu toimittajien tai taittajien tontille, jos töihin haetaan moniosaajaa? Eikä hän itse tilaa öljynvaihtoa käteväksi havaitulta sukulaismieheltä, vaan ajaa kiltisti ylihintaiseen merkkihuoltoon?
04.11.2009 klo 01:24
Luin taannoin artikkelin jossa eräs yritysjohtaja toivoi alalle osaajia, jotka tulevat muualta kuin kauppa-alan kouluista. Artikkelissa se toi esille sitä, että aikanaan monet mullistukset on eri aloille tuonut alasta kiinnostuneet kouluttamattomat henkilöt. Koulut hänen mielestään opettavat ajattelemaan ja tekemään niinkuin nyt on yleisesti on opittu ajattelemaan mikä on oikein ja mikä väärin. Eli rautalangasta väänsi ja sanoi että kehitys on jämähtämässä paikalle, koska ei tule uusia hullunrohkeita ajatuksia jotka voisivat poikia jotain aivan uutta ja mullistavaa.
Koulupaperit ei aina takaa osaamista. Itse olen parissakin työhaastattelussa ollut jo elämäni aikana, erään firman palvelukseen kun hain piti haastattelu vaiheessa olla koulupaperit sun muut mukana. Haastattelija selaili paperit läpi pikaisesti. – Koulun oot päässyt läpi ja näköjään yo-lakinkin, mutta mitä sä osaat?
Sitä ei oikeasti kiinnostanut mun arvosanat yhtään. Toki ilman tuota paperia en olisi päässyt sinne töihin,(laki vaatii koulutuksen) mutta kiinnostus oli jossain muussa kuin niissä papereissa. Harrastus puolelta löytyi muutama erikoisuus jotka auttoi mua pääsemään duuniin.
Muusikoiden (soittajien) keskuudessa olen törmännyt Maken esille ottamaan asiaan. Siinä harrastukseen ja omaksi iloksi soittava henkilö haluaa välillä päästä keikalle, keikasta ottaa pienen palkkion jos edes sitä. Tämä taas ottaa “ammattisoittajia” päähän koska, se vie heiltä leipää suusta koska ei osaa pyytää korkeampaa hintaa. Polkumyy osaamistaan. ja ammattilaisen on vaikeampi saada omasta työstään parempaa/omasta mielestään kohtuullista palkkaa. Amatööri vie Ammattilaisen leivän?
Mutta onko amatöörin soitto niin hyvää, että voi ottaa siitä samantasoisen palkan kuin Ammattilainen? Jos on niin jonkun on syytä katsoa peiliin.
04.11.2009 klo 15:08
Ilmiö on yleinen. Verrattuna ammattilaiseen amatööri on sikahalpa, mutta homma tulee tehdyksi. Korkeatasoisuus on kallista ja ok-taso erittäin edullista ja päätöksenteossa arvostetaan erityisesti taloudellisia perusteita.
Samaa kauraa ovat tuotteetkin. Ostetaan halpa kosketusnäyttöpuhelin 100:lla, koska iPhone maksaa 600, ja ostetaan Ikeasta sohva halvalla, koska Iskussa se maksaa moninkertaisesti ja kuitenkin molemmilla voi istua.
Ei amatöörivalokuvaajan kuvatkaan niin kauheita ole etteivätkö ne valokuvilta näyttäisi, kuten ei Ikean sohvatkaan, ja harrastajan toteuttamat nettisivut ajavat asiansa vaikka ammattilaisilla on paljon enemmän kokemusta käyttäjän ymmärtämisestä ja estetiikan huomioista.
Mielestäni ongelma ei ole siinä, että koulutusta arvostettaisiin liian paljon tai liian vähän vaan siinä ettei korkeatasoisia tuloksia arvosteta. Rahaa ja rahan säästämistä arvostetaan enemmän kuin korkeatasoisuutta.
Koulutuskin on todistus ymmärtämisestä. Sairaala ei voi jokaista sairaanhoitajaa erikseen tentata ovatko lääketieteelliset perusteet hallussa, vaan asian on tarkistanut oppilaitos myöntämällä tutkinnon, aivan kuten yliopistonkin myöntämä todistus tutkinnosta on ansio asioiden ymmärtämisestä.
Katsoin linkkaamasi jutun ja siihen liittyneen kuvan. Kuvassa ei ole mitään vikaa, siinä on kuvattu hiljainen, tyhjä, sateen jälkeinen kylätie. Mutta kuten eräs keskustelija kommentoi sivu mainostaa kuntaa, jossa on “Lähellä kaikki”, josta voi mielestäni arvioida viestiikö kuva parhaalla mahdollisella tavalla sellaista kuntaa, jossa on “lähellä kaikki”. Ainakin siellä vaikuttaa olevan rauhallista, ehkä se oli kuvan valinneen taiteellisen johtajan pääviesti lukijoille.
04.11.2009 klo 15:56
Olen samaa mieltä, että kuva ja slogani eivät todellakaan kohtaa kovin hyvin (muille tiedoksi, että puhumme tästä saitista: http://www.hattula.fi/portal/fi/). Kuvan ottaja ei kuitenkaan ole yrittänytkään myydä sitä tuohon tarkoitukseen sopivaksi, hän on pelkästään laittanut kuvansa tarjolle. Kun käyttää projekteissaan kuvapankkeja, joutuu tyytymään vähempään kuin että lähettäisi kuvaajan toimeksiannon kanssa kyläteitä kuvaamaan.
05.11.2009 klo 09:43
Maailmassa on paljon ammatteja myös joihin ei oikein ole kouluja, tai alalla pidetään parempana että kokemuksen ja käytännön kautta päätyy alalle. Joku voisi sanoa että harrastuksen kautta ammattilaiseksi.
Viihde/taide-teollisuus on vaikeita aloja työllistyä, joten ei ole mikään ihme että sinne pyrkivillä monilla on jokin ihan vallan muu ammatti hommattuna koulunpenkeiltä jolla tehdään alussa elantoa kun ei se ukulelen soitto pizzerioissa tuo vielä leipää tai taidenäyttelyistä tulee juttu lehteen jos itse ostaa mainoksen.
18.11.2009 klo 19:03
Puusa on Puusa, vaikka voissa paistaisi. Yksi Puusan pääteeseistä on se, että Suomessa koulutetaan liikaan valokuvaajia. Toki se koskee vain muita kouluttajia ja oppilaitoksia, kuin Helsingin Evankelista Opistoa, jossa Puusa toimii kuvajournalismi linjan johtajana – seikka jonka hän muistaa laittaa aina kirjoituksensa perään, mittavan CV:n lisäksi.
Lisäksi hän googlaa netissä sanoja kuten amatööri, valokuva, myynti, Petteri Järvinen ja on hetkessä käytävässä keskustelussa mukana kuin peräpukama. Yhtä kiusallisena ja hankalasti häipyvänä.
30.11.2009 klo 23:05
Niin, minä kirjoitan valokuvauksesta ja siitä surusta jota hitaasti hinnoittelun kautta väistymään joutuvat ammattilaiset kokevat.
Sitä hiljasita huutoa ei kukaan kuuntele.
Mutta se mihin kirjoittamiseni johtaa on minun kutsumiseni peräpukamaksi.
Tällä hetkellä kaikki valmistuvat valokuvaajat jäävät työttömiksi ja 65% lehtikuvista ottavat amatöörit.
Perustelujani ei kukaan lue vaan raivostutaan siitä että moralisoin hauskaa rahanansaintakeinoa.
Ketään erityistä kuten Aaltoa en ole haukkunut varkaaksi vaan käytin termiä yleensä.
Mutta näin tämä menee verkossa, jonkun totuus muuttuu kaikkien totuudeksi.
Edelleen olen sitä mieltä että nuorien pitää saada alansa työtä mutta Suomessa se on mahdotonta.
Mutta että nuorten työmahdollisuuksien puollustaminen yleensä johtaa minuun kohdistuvaan nimettömään törkytulvaan on hyvin vaikeaa kestää ja siitä tulee välillä toivottaoman surulliseksi.
Miksei voi kirjoitttaa asioista eikä minusta.
Jore Puusa
lehtikuvaaja.
01.12.2009 klo 00:05
Kiitos kommentistasi, Jore.
Foorumeille ja blogeihin kirjoittelu on vielä sen verran lapsenkengissä, että päätä aukovaksi apinaksi heittäytyminen on liian helppoa ja houkuttelevaa. Mutta hyökkäävään sävyyn kirjoitettu avaus tapaa kirvoittaa tätä roskapostia enemmän, ja useimpina päivinä sinä tunnut kirjoittavan juuri niin. Vaikka juuri sinun näpäytyksesi sai minut kirjoittamaan tästä aiheesta, koitin pitää pääpointin muualla kuin Puusassa.
01.12.2009 klo 21:18
Suomalaisuuteen kuuluu viha erillaisuutta kohtaan. Joissain maissa voimakas
mielipide on normaali asia ja Suomessa taas vetäytyvyys ja hiljaisuus ja
kohtaloon tyytyminen katsotaan kunniaksi. No me voimmekin sitten pahoin,
koska vaikenemisen kultturi toimii lamaavasti.
Minä kirjoitan minulle rakkaasta asiasta, kuvajournalismi on demokratian tae.
Se mitä ajan takaa jää jokaisessa keskustelussa syrjään.
Eli
Ei se ole mitään kilpailua että amatööri myy kuvan 20 euroalla kun se
sattuu onnnistumaan, prolla pitää olla suuri investointi ja suuri
osaaminen jotta häneltä voidaan tilata kuva kuin kuva ja sen onnistumiseen luottaa.
Minusta on suunnaton sääli että nuoret menevät amatöörien ahneuden takia
hukkaan koska he eivät allalle tulleina voi myydä tai antaa ilmaiseksi,
amatööri tekee muuta työtä ja voi antaa kuvan ilmaiseksi mutta
valokuvaus on pron työ.
Sen pois ottamista voin aivan hyvin kutsua varkaudeksi koska se on moraalitonta.
Itsestäni ja omista duuneista en tässä keuhkoa vaan nuorten unelmien
romahtamisesta tässä ahneessa ja kateellisessa maassa jossa kaikki pitää
tasapäistää.
ja tässäkin kirjoitan yleensä, en siitä henkilöstä joka nimimerkin takaa kutsuu minua peräpukamaksi.
06.12.2009 klo 12:35
Hyvä Jore.
Carlos on oikea alkuperäinen nimeni. Minulla ei ole ollut mitään tarvetta mennä muuttamaan vanhempieni minulle antamaa nimeä kuten sinä teit hienolle suomalaiselle nimellesi Jorma. Ei kai nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä.
En ole myöskään kutsunut sinua peräpukamaksi, vaan käyttänyt yhteydessäsi sanaleikkiä “mukana kuin peräpukama”.
Varmaan saisit tasajalkahyppykohtauksen, jos joku sanoisi sinun olevan tarkkana kuin porkkana etsiessäsi netistä palstoja, jonne pääsisit heittämään vakioteesisi ja CV:si. Joku kutsuu Jorea vihannekseksi. Nyt Jore-setä on vihainen.
Minä olen aina kuvitellut, että todelliseen ammattilaisuuteen kuuluu muuttuvien markkinoiden huomioiminen. En näe kovinkaan montaa vossikkakuskia Espalla päivystämässä ja itkemässä sitä, että ahneet taksit vievät ne vähät kyydit, jotka oli vossikoille tarkoitettuja.
Valokuvaajat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Niihin joiden ammattitaito riittää niin kuvien laadun, markkinoinnin, aikataulussa pysymisen, asiakaspalvelun yms yms. suhten. Ja sitten niihin, jotka keskittyvät tekemisen sijasta parkumiseen. Näihin kuuluu Jore Puusa, jonka nykyiset näytöt keskittyvät CV:n esittelyyn vähän joka foorumilla. Totta kai voi julistautua Suomen ykköskuvaajaksi, mutta se ei oikein riitä ja vakuuta, kun keikat ovat loppuneet ammattitaidon puutteen takia. Toki voi esittää, että keikkaa olisi, jos vain haluaisi, mutta se on vähän kuin entisellä pojalla, joka olisi muuten saanut mutta kun tyttö ei antanut.
06.12.2009 klo 17:14
Jore väittää yllä, että
“Ketään erityistä kuten Aaltoa en ole haukkunut varkaaksi vaan käytin termiä yleensä.”
Sen todisteeksi hän kirjoittaa kyseisen Tuija Aallon blogissa
“Minä kutsun varastamiseksi sitä että ottaa jotain toiselta, toisen toimeentulon ottaminen on silmissäni varkaus.
Varastamisella tarkoitan tässä nimenomaan amatöörikuvaajien tapaa olla piittaamatta niistä, jotka amatöörikuvaajien verorahoilla koulutetaan. Minulla on 27 kuvajournalismiopiskelijaa juuri nyt, he törmäävät näihin Tuijiin koko ajan.”
Minäkään en halua mainita ketään erityistä kuten Puusaa peräpukamaksi. Peräpukamalla tarkoitan sitä, että törmään näihin Jore Puusiin koko ajan erilaisilla saiteilla, jossa he toistavat samaa kolmen soinnun sanomaansa sitkeästi niiltä irtoamatta kuin pahaksi päässet vuotavat peräpukamat.
06.12.2009 klo 21:19
Jore sanoi
“Minusta on suunnaton sääli että nuoret menevät amatöörien ahneuden takia
hukkaan koska he eivät alalle tulleina voi myydä tai antaa ilmaiseks”
Hei Jore
Minä annan harva se päivä ihan ilmaiseksi. Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä nuorten lahjakkaiden ammattilaisten takia, joiden elinkeinon näin varastan?
06.12.2009 klo 23:30
Eksyin sattumoisin tälle palstalle. Olen opiskelija ja kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Saan satunnaisia tuloja lehdiltä kirjoittamalla artikkeleita ja valokuvaamalla. Olen täysi amatööri molemmissa asioissa, mutta sopivasti hinnoista sopimalla saan vähän lisää niukan elintasoni kohentamiseksi.
Pitäisikö minun ihan oikeasti tuntea itseni varkaaksi, kun vien leivän lahjakkaiden nuorten toimittajien ja valokuvaajien suusta?
Itse en ole kovin lahjakas enkä enää edes nuori, mutta minulla on kuten sanottua pienet lapset elätettävänä ja aika mahdoton tilanne lähteä esim. iltaisin siivoamaan. Silloin tietysti veisin jonkun nuoren siivousalan ammattilaisen työpaikan.
Olisi hauska kuulle Jore, mitä sinä tekisit minun sijassani? Teen mitä hyvänsä, vien aina jonkun koulutetun ammattilaisen palkan. Pitäisikö minun ryhtyä ihan oikeaksi varkaaksi? Siihen ammattiin kun ei ole virallisia koulutuslinjoja, korkeintaan vankiloiden epävirallisia korkeakouluja. Lisäksi toisen tontille tulemisella voi olla paljon pahemmat seuraamukset kuin Joren moraalisaarnat.
07.12.2009 klo 20:44
Merja varmaan tarkoitti maailman toiseksi vanhimman ammatin, eli valokuvauksen harjoittamista?
08.12.2009 klo 00:43
Pitäisikö minun ihan oikeasti tuntea itseni varkaaksi, kun vien leivän lahjakkaiden nuorten toimittajien ja valokuvaajien suusta?
—
Kyllä,mutta ethän sinä siitä näytä välittävän.
Mitä siis keuhkoat ylipäätään, kun joka tapauksessa kannat pienen kortesi kekoon kuvajournalismin uskottavuuden hävittämiseksi —sanoin minä mitä tahansa.
Keuhkoat kaikenlisäksi nimettömänä eli teksteilläsi ei ole mitään merkitystä, vasta kun saat kerättyä senverran rohkeutta kasaan, että voit seisoa niminesi mielipiteesi takana, niillä on jotain arvoa.
Minulla sensijaan Karin on juuri ja juuri senverran rohkeutta -vaikka olenkin peräpukama- että uskallan, katsopa näin..
Jore Puusa, lehtikuvaaja.
09.12.2009 klo 00:55
Hei Puusan Jorma!
Tiedän toki, että virallinen nimesi ei ole enää Jorma, mutta noudatan kotiseudullani yleistä käytäntöä. Arvostetuista ja pidetyistä henkilöistä ei käytetty virallista nimeä kuten Pertti Virtanen, vaan kunnioitusta ja hengenheimolaisuutta kuvastavaa muotoa Virtasen Pera. Siksi siis Puusan Jorma. Se kuvastaa mielestäni suomalaisen kuvajournalismin puolesta käymäsi debatin ylväyttä. Jos joku näkee tässä nimessä jotain muuta mielleyhtymää, niin se on hänen häpeänsä.
Nimímerkillä tai omalla nimellään kirjoittavien mileipide on mielipide riippumatta siitä, onko se alla oikea nimi vai nimimerkki. Ei se asiasisältöä miksikään muuta. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että kaikki eivät ymmärrä Suomen kuvajournalistin Puusan Jorman heihin kohdistaman huomion olevan suurimman kunnianosoituksen, mitä hänen kohdalleen yleensä koskaan voi osua. Kun Puusan Jorma soi minulle kaikkien aikojen ensimmäisen Kuukauden kärsän, niin minä ja kollegani olimme enemmän kuin imarreltuja. (http://puusa.blogspot.com/2009/02/videocast.html). Se oli suurin ja itse asiassa ainoa palkinto elämässäni sitten armeijan pronssisen ampumamerkin. Tulen sisällyttämään sen CV:heni. Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä. Minä voin kirjoittaa omalla nimelläni, koska tiedän jokaisen Puusan Jorman mnusta antavan luonnehdinnan olevan loppujen lopuksi minulle meriittiä.
Peräänkuulutat keskustelua kuvajournalismin tilasta Suomessa. Minulla olisi sinulle asiaan liittyvä kysymys. Se kuuluu. Mitä nuoret ja lahjakkaat alalle koulutetut ammattilaiset voisivat itse tehdä sen asian eteen, että valokuvaus ja sen myötä demokratia eivät olisi katoavaa kansanperinnettä Suomessa?
En kaipaa vakiovastaustasi, että moraalittomien amatöörikuvaajavarkaiden pitää lopettaa kuvien polkumyynti. Suomessa on noin digikamera käytännössä jokaisella oikeustoimikelpoisella, joten siinä on potentiaalisten valokuvavia myyvien määrä. Asia ei miksikään muutu eikä varmasti parane heitä varkaiksi nimittelemällä. Se on realiteetti ja realiteettien tunnustaminen on hankalan tilanteen ratkaisun ensimmäinen askel.
Toinen vastaus, jota en myöskään välitä kuulla, on se, että lehtien ei pitäisi enää ostaa kuviaan amatööreiltä, vaan hankkia ne jatkossa vain substanssin tajuavilta ammattilaisilta. Sanomalehdet kuin vain ovat liikeyrityksiä, jotka toimivat liiketaloudellisin perustein. Ne ostavat kuvituksensa sieltä, mistä edukkaimmin saavat. Sekin on realiteetti ja se ei parkumalla miksikään muutu.
Suoraan sanoen Puusan Jorma, en ole törmännyt sinun kommenteissasi kertaakaan sellaiseen ajatukseen, että nuori lahjakas ámmattilainen voisi itsekin tehdä jotain oman tilanteensa eteen. Hänen ahdinkonsa on aina jonkin muun syy. Tasapäistävä suomalainen yhteiskunta, moraalittomat amatöörit, substanssista välittämättömät lehtitalot ja monta muuta epäoikeutta levittävää tahoa. Siksi kysynkin sinulta suoraan ja omalla nimelläni kirjoittaen, mitä nuori lahjakas ammattilainen (jollaisia he kaikki tietysti ovat) voisi itse tehdä parkumisen asemasta?
12.12.2009 klo 13:31
Jokaisen kuvaajaan jokaisessa kuvassa on aina mukana myös kuvaaja itse – tavalla tai toisella. Kohoaisiko tässäkin Mollen hatun takaa Puusan Jorma. On kuitenkin sanomattakin selvää, että tällaista substanssin ja visuaalisuuden hallintaa on turha odottaa amatööreiltä – eikä aivan aloittelevilta ammattilaisiltakaan.
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/elokuvaohjaaja-rauni-mollberg-on-kuollut/16172
12.12.2009 klo 17:05
Jättäkää jo raukkamainen Joren mollaaminen. Hän on sentään ihan oikea valokuvaaja, toisin kuin esim. näppäilijä Suvanto, joka saisi mennä konekirjoituskouluun. Painovihreet eivät ainakaan paranna muutenkin ala-arvoista tekstiä. Kehuu muilla palstoilla vielä olevansa kirjailija. Pula-ajan sellainen…
12.12.2009 klo 23:11
Jore Puusa nyt vain sattuu olemaan tämän maan johtava kuvajournalisti. Kannattaisi ottaa se huomioon eikä väittää typerästi vastaan asiassa, jossa substanssin tuntemus loppuu jo kättelyssä. Etenkin Suvannon, jonka kuvaustaidot lienevät oikeinkirjoitustaidon kanssa yhtenevät.
13.12.2009 klo 12:54
Olen säälin sekaisella huvittuneisuudella seurannut Jore “Don Quijote” Puusan ja hänen uskollisten aseenkantajiensa, mestaria typerimmissäkin mielipiteissä puolustavien Sancho Panzojen epätoivoista taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Kuten alla olevasta sitaatista käy ilmi, ammattikuntalaitos lakkautettiin Suomessa 1868, siis suunnilleen samoihin aikoihin kun valokuvaus tuli myös Suomeen. Siitä lähtien kuka tahansa on saanut harjoittaa valokuvaajan ammattia täysin vapaasti, koska se ei kuulu ns. luvanvaraisten ammattien joukkoon. Eikä ole syytä kuuluakaan. Ammattikunta-ajattelu jähmettää koko ammatin kehittymisen, kun ei ole tarvetta. Jos valokuvia saisivat myydä vain valokuvaajien ammattikunnan jäsenet, se ei johtaisi kuvien tason paranemiseen, vaan niiden määrän vähenemiseen hintojen kasvaessa ilman todellista kilpailua.
Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella Jore Puusaa pitää valokuvausta sellaisessa erityisasemassa, että siihen olisi syytä soveltaa yhteiskunnan lähes 150 vuotta sitten luopumaa ammattikunta-aatetta? Demokratia, siis kansalaisten mahdollisuus osallistua yhteisiin asioihin ei varmasti lisäänny, jos median käyttämien valokuvien toimittaminen on sallittu vain ammattikunnan jäsenille. Totta kai silloin on loogista vaatia myös juttujen olevan vain ammattitoimittajien kirjoittamia.
Oletan Joren sivuuttavan tämän haasteen, vaikka hän itse haastaa muita kärkevään keskusteluun, eihän tässä edes verrata häntä peräpukamaan. Yllätä kerrankin, Jore!
Sitaatti Wikipediasta
Ammattikuntalaitos oli useimmissa Euroopan maissa keskiajalta 1800-luvulle saakka voimassa ollut järjestelmä, jonka mukaan varsinkin käsityöammatteja saivat harjoittaa vain tietyn ammatin harjoittajien virallisen yhdistyksen, ammattikunnan jäsenet. Jokaisessa kaupungissa oli yleensä oma ammattikuntansa jokaista käsityöammattia varten, jota siellä harjoitettiin.
Suomeen ammattikunnat perustettiin myöhemmin kuin useimpiin muihin Euroopan maihin. Tiettävästi ensimmäisenä perustettiin Turkuun 1500-luvulla kultaseppien ammattikunta[3]. Ensimmäinen yleinen valtakunnallinen ammattikuntajärjestys säädettiin vuonna 1669. Suomen kaupunkeihin perustettiin uusia ammattikuntia vielä 1800-luvullakin, mikä kansainvälisesti oli varsin poikkeuksellista[2]
Ammattikuntalaitos lakkautettiin Suomessa vuonna 1868, kun kaupasta ja elinkeinoista säädettiin uusi asetus, jolla pyrittiin toteuttamaan elinkeinovapaus. Lakkautettujen ammattikuntien tilalle piti kuitenkin perustaa erityisiä elinkeinonharjoittajien yhdistyksiä, jotka myönsivät kisällin- ja mestarintodistuksia, mutta joilla ei enää ollut yksinoikeutta ammattien harjoittamiseen.
13.12.2009 klo 13:10
Jore Puusa kirjoitti:
30.11.2009 klo 23:05
Niin, minä kirjoitan valokuvauksesta ja siitä surusta jota hitaasti hinnoittelun kautta väistymään joutuvat ammattilaiset kokevat.
Sitä hiljasita huutoa ei kukaan kuuntele.
Mutta se mihin kirjoittamiseni johtaa on minun kutsumiseni peräpukamaksi.
Sairaanhoitoalaa ja lasten hoitoon erikoistuvana opiskelevana sanoisin sinulle Jore ihan ystävällisesti, että kuulolaitteesi patterit ovat luultavasti lopussa.
Lapsetkin huutavat, ihan kuten sinä, eli kurkku suorana kun maailma ei olekaan just sellainen kuin sen heistä ja sinusta pitäisi olla. Ainoa ero on siinä, että löperöt vanhemmat antavat joskus periksi vain saadakseen huudon hetkeksi loppumaan. Valitettavasti sinun huudollasi ei tule olemaan vastaavaa vaikutusta . Amatöörit tulevat jatkossakin myymään kuviaan lehdille ja muihin medioihin niillä polkuhinnoilla, jotka lehdet suostuvat maksamaan. Osaavilla ammattilaisilla on työtä, osaamattomat jäävät rannalle parkumaan. Valokuvajournalistisen esikuvansa Jore Puusan viitoittamalla tiellä.
13.12.2009 klo 19:05
Tälle blogimerkinnälle kävi samoin kuin aikaisemmille Puusa-keskusteluille: varsinainen asia hukkui hyvin nopeasti henkilökohtaisuuksien alle. Pannaan siis kommentointi lukkoon ja odotetaan seuraavaa leimahdusta toisaalla.