Tämä blogikirjoitus alkoi kypsyä, kun tapaan kuunnella Ylexiä autossa matkalla töihin ja lyhyillä kauppareissuilla. Porukalla tuntuu olevan hirveästi asiaa studioon, ja yleensä mukana on kaino toive seuraavaksi soitettavasta biisistä. Kaikki päivät joko tietokoneen äärellä tai käsivarren mitan päässä älypuhelimesta viettävän jannun on vaikea ymmärtää, miksi kenenkään tarvitsee enää pyytää lempikappalettaan radiosta? SaloDangerin ajat ovat ohi, nyt meillä on Spotifyn ja YouTuben miljoonat biisit parin klikkauksen päässä.

Palataan kuitenkin autosta tähän hetkeen. Työviikko on ohi, vuoden eka Volume Live alkaa tuota pikaa ja lasissa porisee kahdeksan euron valkoviini. Kun laitan napit korville ja alan käymään lempimusiikkiani läpi, jostain kumman syystä haluan kavereidenkin kuulevan samat biisit. Tekniikasta huolimatta musiikin kuuntelu on sosiaalinen tapahtuma.

Etkoilla (karmea termi, tiedän) jokainen haluaa vuorotellen käydä laittamassa lempibiisinsä soimaan. Jos etkoja ei ole, biisit kuunnellaan yksin kotona ja linkitetään Facebookiin. Olen alkanut kutsua tätä ilmiötä YouTube-nousuiksi. Kun tutulta tai puolitutulta alkaa perjantai- tai lauantai-iltana puskemaan musiikkivideoita sarjatulella Facebookiin, tiedän tasan tarkkaan mitä siellä kaapelin toisessa päässä tapahtuu. Ja nyt tiedät sinäkin – kaveri on YouTube-nousuissa. Ystäväni Pekka tunnistaa omat nousuni niin tarkasti, että soittaa yleensä vartin sisällä kysyäkseen, missä tänään riipaistaan.

Normaalisti tässä vaiheessa kuulokkeissani pauhaisi ysäriräppi – Gang Starr, one of the best yet, tiedäthän – mutta koska olen menossa poppikeikalle, laitetaan tulemaan hieman kitaravoittoisempaa tavaraa.

PS. Spotifyä jaksaisin kehua vaikka maailman tappiin. Aikaisemmin pidin aivan naurettavana ideana maksaa musiikista kuukausimaksua, mutta Spotify muutti kaiken. Premiumin ja iPhone-sovelluksen yhdistelmä on tehnyt vierailut Merirosvolahdelle täysin tarpeettomaksi, koska laillinen vaihtoehto on kerrankin parempi. Uusimmassa Teostory-lehdessä (4/2010, sivu 24) on hemmetin hyvä juttu Spotifystä. Yleensä kyseisen lehden jutut ovat vaivaannuttavan yksipuolista aivopesua jopa sellaiselle, joka on muutaman kerran ollut tekijänoikeuskorvauksissa saamapuolella, mutta nyt Jani Jalonen kertoo Spotifyn rahapuolesta todella fiksusti. Lue!