Järhestyksessään toinen Volume Metal Night tanssittiin Leipätehtaalla aprillipäivänä. Meno jatkui edellisen tapaan mättöisänä, mutta tällä kertaa hieman monipuolisemmalla kattauksella. Paikallista kattausta edustivat melodista death metallia soittava Swollen Eye View sekä melankolista metallia pauhaava Veristi. Viimeisen slotin tapahtumasta täytti tamperelainen vaihtoehtoista death metallia soittava Medeia.

Pienoiselta keikkatauolta palannut Swollen Eye Viewin soittoporukka kipuaa lavalle kello 22.30. Pienen introsoitannan jälkeen myös laulaja nousee lavalle ja spiikkaa ensimmäisen biisin, joka lähtee suoraan introsoitannasta. Kyllähän heti ensinuoteista huomaa bändin meiningin, nyt paahdetaan ja kovaa! Blastit sekä tuplat huutavat, kitarat sahaavat sirkkelin lailla, basisti katkoisi varmaan sormensa jos soittelisi sormillaan yhtään ohuempia kieliä ja laulaja ärjyy matalalta, korkealta ja vetää puheenomaisia välikohtia. Temmot pysyttelevät äärimmäisen korkeana.

Huomaa, että lavalle on kivunnut poppoo, joka hallitsee soittimensa. Soundit kuulostavat yleisöön yllättävän selkeältä musatyyliin nähden. Kappaleissa on sopivasti erottelua toisiinsa ja varsinkin setin puolivälin hauskuuttelevampi biisi toimii oikein hyvin. Bändi on parasta aikaa äänittämässä uutta albumi, joten uusia kappaleita kuultiin jonkin verran.

Bändin lavaesiintyminen lähti hieman kangerrellen liikkeelle, mutta parani loppua kohden. Lavan keskiössä heiluneet laulaja sekä basisti ottivat tonttinsa haltuun asenteella ja kitaristit sivummalla jäivät hieman pimentoon. Vaikka alku hieman seisoen menikin, niin muutaman kappaleen jälkeen koko lavan päät hytkyivät mukavasti tasatahdissa.

Setin loppupuolella keulahahmo viskelee bändin cd:itä ja paitoja yleisöön. Yhtye vetää alun tapaan myös loppuun lyhyen loppusoiton, jonka aikana laulaja poistuu lavalta. Oikein mättöisä illan avannut puolituntinen. Lyhyestä virsi kaunis. Swollen Eye View on taitavasti soitettua ja uskottavan kuuloista melodödistä. Toimii varmasti esimerkiksi The Black Dahlia Murderin, The Facelessin tai Sotajumalan kaltaisesta musiikista pitäville.

Väkeä oli kokoontunut ekaa bändiä katsomaan ihan kivasti. Illan toinen bändi Veristi pääsi aloittamaan melankolisen metallinsa hyvissä ajoin, vain muutaman minuutin ennalta ilmoitetun ajan jälkeen. Intronauha pärähtää käyntiin, josta suora jatkumo ensimmäiseen kappaleeseen. Päät lähtevät heilumaan lavalla ja raskaan ja kauniin seos täyttää salin.

Bändin ulosanti on todella monipuolista. Naislaulaja taipuu oopperatyylisestä laulusta todella uskottavan kuuloiseen black metal -ärinään. Kitarat sahailevat bläkkistyylistä komppia, mutta tajuavat myös joskus rauhoittua soittamaan yksinkertaisempia juttuja. Bassolinja tukee loistavasti muuta soittoa. Rumpali tuo lisämausteita biiseihin erikoisilla fillikuvioilla ja tasaisen hyvällä soitolla. Tässä vaiheessa myös huomaa, kuinka paljon extraa syntikat tuovat soitantaan.

Veristin biisimateriaali menee laidasta laitaan. Pääpointti on kuitenkin raskaammassa, ehkä hieman black metal -henkisessä soitannassa, josta yleensä kertosäkeeseen rauhoitutaan ja laulumelodiat pääsevät esille. Keikalla kuultiin myös yksi rauhallisempi fiilistely ja yksi hieman folk-henkisempi kappale, josta tuli ehkä jopa hieman Ensiferum mieleen.

Soppa osaa olla välillä hieman sekava. Bändi on täynnä taitavia ja osaksi myös varsin kokeneita muusikoita. Se myös kuuluu ulosannissa. Välillä silti tuntuu, että kokoonpano yrittää liian montaa asiaa yhtäaikaa. Parhaimmillaan tuloksena on hienoja kappaleita, kuten bändin musavideobiisi Piru rivien välissä.

Ihan vakuuttavat puolituntiset molemmilta iltaa aloittaneilta. Pienen tauon jälkeen on Medeian vuoro kivuta lavalle kello 00:20. Aluksi vain synisti nousee soittamaan introa ennen kuin muu bändi nousee lavalle ja ensimmäinen biisi lähtee.

On monta syytä sille, mikä tekee Medeiasta loistavan livebändin. Kovin montaa kappaletta ei tarvitse kuulla, että tajuaa soittavien olevan taiturimaisella tasolla. Laulaja ottaa tonttinsa loistavasti niin biisien aikana kuin välispiikeissä. Välillä mikrofoni käy yleisössä, josta katsoja kuuluttaa biisit. Liike lavalla on jatkuvaa, päät sekä kielisoittimet heiluvat ja paikat vaihtuvat. Rähinän vastapainoksi lavalla on vielä naiskauneutta synistin ja taustalaulujen muodossa. Lisäksi toinen kitaristi sekä basisti käyvät tuplaamassa örinöitä.

Medeian olen ensimmäistä kertaa nähnyt Nummirockissa vuonna 2009. Krapulan ja nousuhumalansekaisessa olotilassa kaveri potki teltasta ylös katsomaan ”Ihan vi##n kovaa bändiä”. Ennen en ollut bändistä kuullut. Aikaisesta soittoajasta huolimatta bändi potki keikallaan krapulan pois. Kolmipäiväisten festarien jälkeen paluumatkalla laitettiin bändin Cult-levy soimaan ja kuunneltiin se läpi kolme tai neljä kertaa. Ehkä pieni fanipojan kipinä syttyi noina hetkinä.

Tuon ensinäkemisen jälkeen on tullut nähtyä yhtye vielä muutamaan otteeseen. Hymy nousee poskille, kun tajuaa kuinka vakuuttavasti yhtye esiintyy vielä vuosien jälkeenkin. Ennemmin olisin itse lavan edustalla päätä heiluttaen ja pitaten kuin kirjoittelisin muistiinpanoja itse keikasta. On kuitenkin hauska kerrankin katsella bändi sivummalta ja keskittyä enemmän itse soitantaan. Syke nousee kuitenkin jo pelkästä katselemisesta.

Lavan etuosassa on räkit jalansijana, johon soittajat kiipeilevät seisomaan vähän väliä. Kaikki lavalla oleva tila käytetään häikäilemättä hyväksi. Muutamassa kohdassa yhtyeen toinen kitaristi kipuaa lavan oikealla puolella olevalle sivulavalle. Meno äityy välillä niinkin villiksi, että taisipa siellä joku kaatua rumpusetinkin päälle. Langattomat ovat todella tarpeellisessa käytössä. Kaikesta tästä meuhkaamisesta huolimatta se ei tunnu vaikuttavan soittoon millään lailla. Samalla lavalla aiemmin lämmittäneet bändit jäävät kovin varjoon myllytyksen edessä.

Setin kesto on encoren kanssa noin tunnin mittainen. Soitetut kappaleet sijoittuivat melkoisen tasaisesti läpi tuotannon. Musiikki oli ainakin omaan korvaan tunnistettavan kuuloista, vaikkakin aggressiivista. Väkeä olisi suonut olevan paikalla enemmänkin, sillä Medeia osoitti nyt joko neljännen tai viidennen kerran itselleni olevansa yksi Suomen parhaita livebändejä. Laitetaan nyt oikein settilista, kun sattui semmoinen bändi, jolta tunnisti kappaleet.

Settilista:
We All Fail
The Unseen
Ultimate Disconnect From Humanity
Franpire
Misery Prevails
Cold Embrace
Descension
Manning The Helm
Iconoclastic
The Burning
Abandon All
Centurions

-Joni