Volume – Vaasan Uuden Kulttuurin Yhdistys

Playbackina esiintyminen keikoilla on todellisen musiikinystävän mielestä hyi hyi, mutta televisioitavissa konserteissa siitä on turha menettää malttiaan. Onhan tarkoituksena kuitenkin näyttää kotikatsojille tiivistahtista esiintymistä eikä roudarien juoksentelua ja soundcheckin takomista bändien välillä.

Tunnustaudun suureksi Kummeli-faniksi. Viime vuosina ryhmä on kuitenkin kunnostautunut lähinnä mainoshahmoina, mikä on alkanut nyt tympimään allekirjoittanutta.

Lolcats, rickrolling, Chuck Norris, Markku From Finland. Yritäppä selittää näitä internetilmiöitä eli meemejä vanhempiesi tai isovanhempiesi sukupolvelle kuulostamatta täysin kaistapäiseltä.

Vousku tutustutti minut pari päivää sitten aivan uuteen musiikkivideoiden genreen, joka ansaitsee paikan viikonlopun huumoripläjäyksenä siitäkin huolimatta, että kyseessä on jo vanha villitys.

Vaasan Sportin suurta kysyntää herättäneiden nettilähetysten vanavedessä Vepsukin pyrkii nettiin. VPSTV:tä on julkaistu nyt neljä jaksoa.

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, mutta sanon sen silti: useimmista nykypäivän musiikkivideoista puuttuu sielu. Kun video kestää 3-4 minuuttia, näkisin mieluummin yhden nerokkaan idean kuin kymmenen kuvauspäivää ja puoli vuotta 3D-animointia.

Covereita on puitu musiikkimediassa jo niin paljon, että aloittelevan bloggaajan on turha alkaa tätä nuotiota enää kohentamaan. Silloin tällöin vastaan tulee kuitenkin uudelleenversiointi, johon ensireaktio on ytimekäs WTF?!

Minä en voi sietää r&b:tä. Tämä voi tuntua teistä, rakkaat lukijat, oudolta: olenhan äänittänyt rytmikästä puhemusiikkia levylle ja ketkuttanut hanuriani Papin Nenän tanssilattian messinkitolppaa vasten kuin paraskin pissis. En pidä myöskään reggaesta, soulista enkä dubista, joita räppityypit tapaavat kuunnella. Mutta ennen kaikkea en pidä r&b:stä.

Musiikkityylit kehittyvät, sulautuvat toisiinsa ja muodostavat uusia alalajeja, mutta voivatko ne kadota kokonaan maan pinnalta?

Nelosen uutisten video Le Corps Mince de Francoisesta inspiroi tätä blogimerkintää. Haastattelussa parikymppiset flikat puhuivat konseptiajattelusta, strategiasta ja hypen kasvattamisesta kuin Mömmön kolumnissa konsanaan – musiikki jäi täysin sivuosaan.