Volume – Vaasan Uuden Kulttuurin Yhdistys

Etkoilla jokainen haluaa vuorotellen käydä laittamassa lempibiisinsä soimaan. Jos etkoja ei ole, biisit kuunnellaan yksin kotona ja linkitetään Facebookiin. Nyt tällä ilmiöllä on nimikin.

Otsikko kertoo olennaisen. Nyt ei puhuta vaan kuunnellaan.

“That’s all I can stands, I can’t stands no more.” Kilttiä miestä voi venyttää, mutta ei loputtomiin, tai hirveitä tapahtuu.

Aftonbladet on kehitellyt nettistreamien päälle mielenkiintoisen virtuaalikonserttien sarjan. Kävin katsomassa Robynin netissä sekä vertailun vuoksi Flowssa.

Kun kesäloma on enää muutaman päivän päässä ja parvekkeella tarkenee istua vaikka vuorokauden ympäri, alkaa allekirjoittaneella olla kesäfiilikset korkealla. Mutta mistä sopiva musiikki yöttömiin öihin?

Kukapa artisti ei lähtisi tekemään niin hyvää musiikkia kuin osaa? Mutta ei ole samantekevää, missä vaiheessa diskografiaa mikäkin palanen ilmestyy.

Video eiliseltä keikalta.

Kaikkien bändien ei ole tarkoitus muuttaa populäärimusiikin historiaa. Toiset uhoavat olevansa Jeesustakin tunnetumpia, toiset tekevät omaa juttuaan pienemmällä liekillä. On rockjumalia, joille paavikin kilauttaa kysyäkseen neuvoja maailmanrauhasta, ja sitten on Huey Morgan. Suureksi riemukseni jälkimmäinen on täällä taas.

Vaikka musiikkivideoita on ollut olemassa jo nelisenkymmentä vuotta ja MTV:kin juhlii kolmikymppisiään ensi vuonna, Suomessa ei ole valitettavasti otettu tätä formaattia vieläkään haltuun.

Olen pitkään ihmetellyt, miksi menneiden muistelu on niin suosittu aihe hip-hopin sanoituksissa. Osasyynä on varmasti runsas sanamäärä, joka mahdollistaa tarinoiden kertomisen ihan eri tavalla kuin esimerkiksi rockissa, mutta täytyy taustalla olla jotain muutakin.