Ensinnäkin, kiitos kaikille rohkaisevia kommentteja jättäneille! Kuten allaoleva Google Analyticsista napattu kuva osoittaa, blogissa oli muutenkin tavallista enemmän vipinää viime viikolla.

Muotiblogien herruus jaetaan kuitenkin Blogilistalla, ja vaikka lukukertojen määrässä teimme Volumen ennätyksen, yksikään uusi pökäle ei kirjautunut blogin tilaajaksi. Tässä suhteessa muotiviikko oli siis suunnaton pettymys. Innokasta poseeraajaa ei myöskään noteerattu suurissa muotiblogeissa, mutta tämän uskon olevan silkkaa kateutta ja kilpailun pelkoa.

Allaolevassa taulukossa muotiviikon tärkeimmät tavoiteet ja miten niissä onnistuttiin:

Kohdan 3 suhteen verkot ovat tosin vielä vesillä:

Sushi kuului pitkään ruokaympyrässäni kohtaan “ihan kiva idis, kunhan mun ei tartte syödä”. Asenne heltyi, kun vietimme työpaikan pikkujouluista useita tunteja tamperelaisen Marusekin teehuoneessa syöpötellen ja juopotellen. Ruoka oli hyvää ja siitä tuli kylläiseksi, vaikka annokset vaikuttivatkin alkuun pieniltä. Japanilaisessa keskiketterässäkään ei ollut valittamista.

Tämä erä makisusheja täytettiin tursaiden, ankeriaiden ja muiden merihirviöiden sijaan kurkulla, avokadolla ja kylmäsavulohella – tuttua ja turvallista.

Wasabitahnaa siveltiin maltillisesti sisuksiin.

Lohisiivujen lisäämisen jälkeen nori-levy rullattiin tiukaksi pötköksi.

Valmis jööti valmiina pilkottavaksi. On se EK taitava!

Sushi tarjoiltiin kuivan siiderin kera. Ruoka oli hyvää, mutta sitäkin enemmän EK taisi olla mielissään siitä, että siistien valokuvien saaminen pakotti minut siivoamaan. Taustalla oleva risu on chilikasvimme, joka näyttää taas talvehtivan vailla lehden lehteä.

Aloitin keventämisen vuodenvaihteessa laittamalla tarpeettomaksi käyneen vinyylikokoelmani myyntiin. Commodore 64 tarvikkeineen lähti eilen Huuto.nettiin etsimään uutta elämänkumppania jostakin tietokonefriikistä. Tänään kävin läpi kellarikomeron sekä juuri ne kaapit ja laatikot, jotka täyttyvät romusta silloin kun asunto pitää feikata siistiksi vieraita varten. Roskikseen päätyi muutama pussillinen ja kirpparia varten laitoin sivuun saman verran sälää. Allaolevan kuvan saalis on kuitenkin pääosin EK:n tavaroita.

Iltapäivällä kävimme perustamassa myyntipöydän Vaasan CityKirppikselle. S-koon naiset huomio, auttakaa tavara-ahdistunutta muotibloggaajaa ja käykää tyhjentämässä pöytä EK:n kamppeista! Pöytä nro 73.

Aika näyttää miten tavara liikkuu kyseiseltä kirpparilta, mutta ainakin palvelu on tähän mennessä ollut vakuuttavaa. Siinä missä SPR:n entisellä kirppiksellä pelkkä hintalappujen saaminen vaati puolen tunnin datasulkeiset, CityKirppiksellä kaikki on toiminut rivakasti ja ystävällisesti.

Koska ideana on päästä tavarapaljoudesta eroon, tässä postauksessa ei nähdä allekirjoittanutta sovittelemassa hassuja kirpparihepeniä ylleen. Ansaitsin kuitenkin pikku palkinnon, joten tilasin pari paitaa Zoo Villagen alennusmyynnistä. Mielestäni valitsin aika räväkkää designiä verrattuna tavanomaiseen tyyliini (jonka varmasti tunnette jo muotiviikon tässä vaiheessa), mitä mieltä olette?

On kuitenkin yksi tulikuuma muotiluomus, joka on jäänyt rannikko-Pohjanmaan ikiomaksi salaisuudeksi. Sen seuraavaa väriä aletaan arvuuttelemaan jo varhain keväällä ja lanseerauspäivänä tuhannet ihmiset lähtevät jonottamaan ostopaikoille. Seuraavana päivänä kaupunkilaiset ovat kuin krapulassa, makaavat kotonaan uusi vaatekappale päällään sen innovatiivisuudesta huumaantuneina.

Wasa by Night -paitakokoelmani (vasemmasta yläkulmasta aloittaen: 1999, 2000, 2001, 2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008.

No nyt on perjantai ja viikko onnellisesti pulkassa, joten aika sonnustautua kotiasuun viikonlopun ajaksi.

Päivän asu: huppari Fruit of the Loom (maalitahrat itse tuunaamiani), collarit Jack & Jones, tohvelit Marimekko

PS. Leafin tiedotuspäällikkö vastasi mailiini rohkaisevasti, mutta jätti loppuratkaisun avoimeksi:

“Hei, Markku!

Olet rohkeasti astumassa naisten hallitsemaan muotibloggaajien maailmaan, upeaa! Ensimmäiset blogisi vakuuttivat minut täysin, olet selvästi luonnonlahjakkuus.

Terveisin,

Marja”

ELI ONKO SIELTÄ TULOSSA SITÄ S***ANAN MÖKÖÄ VAI EI? Ja jos ei, mitä minun pitäisi vastata Marjalle varmistaakseni sokerihumalakarnevaalit? Auttakaa minua seuraavan siirron teossa, pliis!

Tämä hymiö kuuluu selkeästi esittävän taiteen puolelle. Ei kovin omaperäinen, mutta ajaa asiansa.

Oikein mukavaa symboliikkaa, muistuttaa kaarnaan kaiverretuista rakkaudentunnustuksista. Mutta miksi kolme kättä: onko kyseessä kolmiodraama vai onko suhteen toinen osapuoli yksikätinen?

Lisää rakkautta Leipiksen seinässä.

Ohikulkija oli muistanut henkilöauton omistajaa Amarillon auringolla. Kaunis ajatus sekin.

Make love, not war. Kaunista ja antaa ajattelemisen aihetta. Ten points.

Riskei on otettava, toteaa MC Taakibörsta. Siksipä päätin elää hetken adrenaliinihuuruissa ja lähteä itsekin pahuuden poluille. Vaikka kuuragraffiteja voi periaatteessa posottaa seiniin keskellä kirkasta päivää, tuntui aidommalta noudattaa oikean graffitin pelisääntöjä ja välttää silminnäkijöitä. Etsin sopivan kohteen, ja kun mistään ilmansuunnasta ei näkynyt liikettä, loikkasin seinän ääreen tekemään ensimmäisen rötökseni:

Parempi aloittaa helpoista perusasioista.

Minäkin halusin kokeilla yhteiskunnallista vaikuttamista. “Lue blogeja, älä tiilenpäitä” lääninvankilan muurissa tuntui liian uhkarohkealta ensikertalaiselle, joten tyydyin helpompaan aiheeseen.

Tämä on tribuuttini suurelle tuntemattomalle mestarille.

Kun kynnys oli kerran ylitetty ja ensimmäiset töherrykset tehty, nälkä alkoi kasvamaan syödessä. Mieli teki kuitenkin koko ajan suurempaa ja näyttävämpää – rakennukset alkoivat näyttämään jättimäisiltä piirustuslehtiöiltä silmissäni. Päätin, etten lähde kotiin ennen kuin olen tehnyt oman masterpieceni tai ainakin throw-upin. Sopivan seinää etsiessä vierähti tovi, mutta lopulta tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Ähersin nelijalkaisen vahtini kanssa puolisääreen asti yltävään hankeen ja ryhdyin töihin.

Siinä se on. Varjostukset ja outlinet jäivät tekemättä, mutta muuten olen ihan tyytyväinen.

Itselläni on melkein yhtä upea kenkäkokoelma, katsokaa vaikka:

Eturivistä vasemmalta oikealle:

Puma Roma (eBay)
Nike ruskeat nahkakengät (Andiamo, Vaasa)
Puma Roma (Spirit Store, Helsinki)
Adidas tarralenkkarit (Size?, Lontoo)
Nike juhlakengät (joku marketti)
Converse tennarit (Click Shoes, Vaasa)
Adidas Abdul Jabbar (Gallerian, Tukholma)
Adidas tennarit (Woodbury Common, New York)
Vans slip-onit (Shoe Mania, New York)

Sisäpeli- ja futiskenkiä en ottanut mukaan kuvaan kokonaismäärää kasvattaakseni – sehän olisi lapsellista, ja tämä muotiblogi ei ole lapsellinen.

Sitten tarkempi kurkistus perheen uuteen tulokkaaseen:

Puman mokkapintaiset Roma-tennarit (kuvassa keskellä) olivat pitkään lempikenkäparini, kunnes aika ja koira tekivät tehtävänsä. Kenkien tilaaminen netistä on kokeilumahdollisuuden puutteessa hieman uhkapeliä, mutta kun tuttua mallia löytyi uutena eBaysta kohtuuhintaan, päätin kokeilla onneani.

Aaahhh… koko oli juuri sopiva, ja tämä uusi värityskin miellyttää silmää. Kustannuksia tuli (postikulut Englannista mukaanlukien) vain hieman yli 40 euroa, joten tein mielestäni aika hyvät kaupat. Tämä pari joutaa odottamaan kesän kuivia kelejä ennen käyttöönottoa.

Lipunmyyjien kanssa tuli heti sanaharkkaa siitä, riittääkö muotiblogin suoma julkisuus vastineeksi sisäänpääsymaksusta. Kuulemma ei riitä. Onneksi oli kamera mukana ja nämä peeärrää ymmärtämättömät naamat jäivät muistiin. Taustalla häärii ilmeisesti tapahtuman pääpiru, joka antoi ohjeet kyniä meikäläiseltä rahaa.

Sain uunituoreen Volumen jäsenkortin. Tekin saatte sellaisen, kun liitytte jäseneksi. Diego sai jäsennumerokseen 007, nyt harmittaa etten etuillut lipunmyynnissä.

Illan ensimmäinen bändi oli pietarsaarelainen Opus Symbiosis. Olivat oikein muodikasta porukkaa: pikkutakkia, kurveja myötäilevää mekkoa ja klassista flanellipaitaa.

Näistä pedalboardeista tuli heitettyä blogissa taannoin juttua.

Diegoon Opus teki niin syvän vaikutuksen, että kaveri kävi ostamassa bändin EP:n itselleen. Oikein muodikkaat kannet!

Tokana veti Spaghetti Junction. Muodikkaita heppuja hekin, mutta ehkä pisteen verran Opusta arkisempia.

Valitettavasti molempien bändien basistit ja rumpalit jäivät syvennykseen piiloon, joten en voi tässä yhteydessä arvostella heidän pukeutumistaan.

Spagetin laulaja hallitsi lavaa kuin Howlin’ Pelle Almqvist ja näytti hieman poltergeistin riivaamalta Antti Tuiskulta, jos tällainen vertauskuva sallitaan.

Volumen uusien hallituskasvojen, Tomin ja Jysen kanssa keskusteltiin muun muassa siitä, tulevatko pitkät kalsarit mullistamaan miesten pukeutumisen samalla lailla kuin legginsit naisten. Jäämme odottamaan ensimmäistä rohkeaa.

Ja lopuksi tärkein eli illan asu: kauluspaita ja farkut Jack & Jones, kengät Nike

Tänään päädyin tällaiseen aikuismaisen asialliseen asuun. Paula pyysi eilisen kommenteissa kertomaan, miten valitsen kenkäni asukokonaisuutta täydentämään. No, neljällä ehjällä kenkäparilla ei “kuuhun mennä”, mutta onneksi tänään ratkaisukaava oli helppo: valkoinen neuletakki + valkoiset lenkkarit = tyyliä!

Päivän asu: pipo Da Kine, takki ja farkut Jack & Jones, neuletakki Selected, rikoksenuusijahanskojen merkki ei tiedossa, kengät Adidas

PS. Jos kengät ovat sydäntä lähellä, olkaapa kuulolla huomenna, sillä silloin läpikäydään Ikosen popot pari parilta. Maltattekohan pysyä nahoissanne, jos paljastan esitteleväni myös yhden uunituoreen lisäyksen kenkähyllyyni…

Klikkaa kuva suuremmaksi