Volume – Vaasan Uuden Kulttuurin Yhdistys

FC Volumen ja Ruutupaitojen kansainvälisen toiminnan iskujoukko järjesti matkan jalkapalloilun ytimeen, Englantiin. Näin ainutlaatuiselle matkalle oli suorastaan pakko osallistua.

Otsikko kertoo olennaisen. Nyt ei puhuta vaan kuunnellaan.

Nykyaikana homma menee kuin Vartiaisen biisissä: kerran nettiin laitettua ei saa ikinä pois. Eikö niin? Historiankirjoitus on tulevaisuudessa leppoisaa googlettelua, kun kaikki uutiset ovat hakukoneessa hienosti indeksoituna. Väärin.

Paljon on vettä virranut Törnävän paskaojassa siitä, kun yläasteikäinen Ikonen kuunteli Black Sundayta jatkuvalla syötöllä ja jäljensi Cypress Hillin t-paidan piirroskuvaa vihkoihin ja monisteisiin. Kun Provinssirock kiinnitti Cypress Hillin yhdeksi tämän vuoden pääesiintyjäksi, pakkohan tätä spektaakkelia oli lähteä ihmettelemään paikan päälle.

Kukapa artisti ei lähtisi tekemään niin hyvää musiikkia kuin osaa? Mutta ei ole samantekevää, missä vaiheessa diskografiaa mikäkin palanen ilmestyy.

Nettiajan kakaroille ja YleXin nykytyyliin kyllästyneille ei välttämättä aukene, kuinka Radiomafia oli kova juttu meille 90-luvulla teini-ikään tulleille.

Facebookin ja Googlen rynnistys on tehnyt monista kotimaisin voimin kehitetyistä nettipalveluista antiikkia. Huonompaan vaihtoehtoon ei toki tarvitse tyytyä säälistä, mutta isojen ylivallalla on huonotkin puolensa.

Jos sellainen typerä vertauskuva sallitaan, että levyt ovat bändin jälkikasvuja, bändikämppä lienee siinä tapauksessa lastenhuone. Kämpällä vietetään muksujen kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja koitetaan tuuppia niitä elämässä oikeaan suuntaan.

Kaikkien bändien ei ole tarkoitus muuttaa populäärimusiikin historiaa. Toiset uhoavat olevansa Jeesustakin tunnetumpia, toiset tekevät omaa juttuaan pienemmällä liekillä. On rockjumalia, joille paavikin kilauttaa kysyäkseen neuvoja maailmanrauhasta, ja sitten on Huey Morgan. Suureksi riemukseni jälkimmäinen on täällä taas.

En tarkoita sen kannalta, että bändi oli palaamassa tauolta jälleen äänittelemään, vaan siksi että sain juuri Anthony Kiedisin muistelmateoksen luettua ja Red Hot -fiilikset nousuun.