Volume – Vaasan Uuden Kulttuurin Yhdistys

Olen pitkään ihmetellyt, miksi menneiden muistelu on niin suosittu aihe hip-hopin sanoituksissa. Osasyynä on varmasti runsas sanamäärä, joka mahdollistaa tarinoiden kertomisen ihan eri tavalla kuin esimerkiksi rockissa, mutta täytyy taustalla olla jotain muutakin.

Musiikkipiireissä on näin digiaikana suosittua todistella uskollisuuttaan “haluan omistaa musiikkini fyysisinä levyinä: plarailla kokoelmaa ja selailla kansitaidetta” -mantralla. Tunnustan, että minulle levyt eivät tänä päivänä merkkaa juuri paskan vertaa.

Guruaiheisen postauksen rohkaisevasta palautteesta huolimatta en ole vielä päättänyt, minkä alan guruksi ryhtyisin. Kokeillaan siis hommaa sellaisella aiheella, josta oikeasti tiedän jotain: bändit ja internet.

Terve vaan! Kevyt Provinssin jälkeinen yskähdys blogiin kirjoittamisessa venyikin yllättäen kuukauden mittaiseksi, mutta täällä sitä taas ollaan. Tämä viesti toimikoon referaattina viimeisen neljän viikon aikana tapahtuneista asioista, joista EN saanut merkintää aikaiseksi…

He ovat täällä taas. TKK ja Myyrä eli suomiräpin Monroe ja McCoy. Kurri ja Tikkanen. Lone Ranger ja Tonto. Skippy-kenguru ja nuori Sonny. Vapaapudotus palaa keikkalavoille!

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, mutta sanon sen silti: useimmista nykypäivän musiikkivideoista puuttuu sielu. Kun video kestää 3-4 minuuttia, näkisin mieluummin yhden nerokkaan idean kuin kymmenen kuvauspäivää ja puoli vuotta 3D-animointia.

Musiikin vuoksi tätä blogia kirjoitetaan ja luetaan, joten täytänpä velvollisuuteni ja suosittelen pitkästä aikaa uutta musiikkia kuunneltavaksi. Seuraava kaksikko ei meinaa sopia samaan kirjoitukseen, eikä toinen ole edes uusi julkaisu, mutta it’s my blog and I cry if I want to.

Jos keikkailevalle bändille haetaan vertausta eläinmaailmasta, valomies on se susilauman viimeisenä jolkottava takkuturkki.

Mainio musiikkipalvelu taipuu jälleen uusiin käyttötarkoituksiin.