Väärin. Kun nuori musiikkifriikki toteaa, ettei hänestä tullutkaan rock-kuvaajaa tai keikka-arvostelijaa, kaikki hänen tuottamansa sisältö katoaa Blogspotista tai Flickristä parilla klikkauksella. Tai kun aikakauslehti uudistaa kotisivunsa, vanhaa sisältöä ei vaivauduta siirtämään uuteen järjestelmään. Kuolleisiin linkkeihin ja puuttuviin kuviin törmää heti yrittäessään etsiä jotakin yli viisi vuotta sitten tapahtunutta juttua.

Netin pettäessä paperille painettu sana säilyy paremmin. Arkistot ovat hyvässä tallessa ja monet lehdet jopa julkaisevat säännöllisesti poimintoja vanhoista artikkeleista. Esimerkiksi kotoisessa Vaasan Ikkunassa on monesti kiinnostavaa 20 vuoden takaista asiaa. Ja sitten on tietysti kirjat. Onneksi muistelmia julkaistaan muiltakin kuin merkkihenkilöiltä, sillä muuten lähi- ja paikallishistoriaa katoaisi ihmisten reistailevan muistin mukana. Maakunta-arkistossa en ole koskaan käynyt, mutta suosittelenpa tässä muutamaa kirjastosta löytynyttä “historiallista” julkaisua:

Sven-Erik Klinkmann: Från Wantons till Wild Force

Hiljattain ilmestynyt 60-80-lukujen vaasarock-historiikki oli minulle hienoinen pettymys. 500-sivuinen järkäle olisi mielestäni kaivannut tiivistämistä – kirjoitustyyli hyppelee suoraan nauhurista puretusta jutustelusta hyvinkin analyyttiseen tekstiin ja välillä haaskataan sivuja vasta 2000-luvulla toimineeseen Gubbrockarnaan. Parasta antia ovat tarinat Wild Forcesta ja Ben Antellista, jotka molemmat ovat vaasalaisista musiikkipiireistä tuttuja nimiä, mutta joista on ollut niukasti tietoa saatavilla. Ja tietysti kirjaa selaillessa on hauska kuvitella, miltä kaupunkikuva on näyttänyt 60-luvulla, kun ensimmäinen pitkätukkasukupolvi notkui Valion baarissa ja Rewellin sisäpihalla.

Ben Antell: There is a God in my garage (eka vaasalainen video Music Televisionilla)

Wild Force – S.O.P.H.I.A. (ohjaus Renny Harlin)

Antti Isokangas: City on sinun

Vuonna 2000 julkaistu kirja kertoo Radio Cityn ja City-lehden alkuvuosien kautta city- eli juppikulttuurin saapumisesta Suomeen. Jupeista on jäänyt mieleen lähinnä Miami Vice -pukeutumistyyli, isot matkapuhelimet ja koppava asenne, mutta osittain heidän hedonisminsa ansiosta mekin voimme pitää nyt kivaa kaupungin yössä ja klubeilla. Ivallinen sivuhuomautus: näin hyvistä taustatiedoista huolimatta Isokangas ei saanut rakennettua elinkelpoista kilpailijaa Citylle, vaikka pääsi pariinkin otteeseen sitä yrittämään Aktivistissa/Nöjesguidenissa. Hihi.

Sam Inkinen: Tekno – digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus

Nuori nero Inkinen on tainnut olla aika teknopäissään tätä kirjoittaessa, sillä teknomusiikin elämää suurempien filosofisten merkitysten ylistys meni allekirjoittaneelta täysin yli hilseen. Tamppausta se on, saatana. Tekno tuli Suomeen tietysti Helsingin kautta, mutta oli ilahduttavaa löytää kirjasta myös lyhyt Vaasa-osuus, jossa käytiin läpi teknokirkot ja reivit Rewellissä. Tiilikka, V-P, Eero ja monet muut tekijät mainitaan osiossa hyvin positiiviseen sävyyn.

Markku Halme: Rumba: 20 vuotta rockin takahuoneessa & Nisse M

Halmeen kirjoista ensimmäinen kertoo, kuinka anarkistista menoa Rumba-lehden alkuvuodet olivat. Palavasti lehdentekoon suhtautuneet tekijät luovivat rahavaikeuksien läpi ja väänsivät työtunteja laskematta lehden aina valmiiksi. Jälkimmäiseen kirjaan on puolestaan koottu juorutoimittaja Nisse M:n palstan parhaat palat, jotka saavat nykyartistit tuntumaan omaa brändiään vartioivilta tylsimyksiltä.

Basson/Possen arkistot

Basso-lehti on alkanut julkaisemaan edeltäjänsä Possen artistihaastatteluja sivuillaan. Aika kulkee varkain niin nopeasti, että vuonna 2002 tehtyjä Avaimen, Raimon ja Ässän sekä Memmy Possen haastatteluja lukee jo ikään kuin historiana, vaikka kaikki osalliset ovat vielä elossa ja vetreinä.

Mielenkiintoisinta lähihistoriaa kiikutti minulle kuitenkin puheenjohtajamme Marko. Toukokuussa 1990 julkaistu Welmu-lehti oli Vaasan elävän musiikin yhdistyksen julkaisema tabloidi, joka sisälsi mm. matkareportaasin yhdistyksen Roskilde-matkasta, bändiesittelyt Werstaan vuokralaisista sekä parhaan Welmu-historiikin, johon olen tähän mennessä törmännyt. Yhdistys oli tuohon aikaan voimansa tunnossa ja iloitsi omasta tuoreesta keikkapaikastaan, Club 25:stä. Minulla ei ole mitään havaintoa, ilmestyikö lehti säännöllisesti vai jäikö tämä kertarykäisyksi. Toinen Markon käsiinsä saama julkaisu on Risto Jalosen vuonna 1995 toimittama Länsirannikon rytmit, jonka parasta antia ovat paikallisten tekijöiden esittelyt. Vesi vaihtuu Klemetsön niemellä hyvin hitaasti, sillä nimet Kai Hahdosta Martin Kantolaan ja Radio Vaasasta “teknomies” Mikko Tammiseen pitäisi mainita myös nyt, jos opuksesta tehtäisiin vuoden 2010 päivitys.

Molemmat vaasalaiset julkaisut skannataan Volumen arkistoon, ja tulemme syksyn aikana tiputtelemaan parhaita paloja niistä näillä sivuilla. Muut tässä kirjoituksessa mainitut kirjat löytyvät Vaasan kaupunginkirjastosta.

Kun tarkempi päivämäärä tiedetään ilmoitamme siitä välittömästi. Remontti kestää noin 5 kuukautta. Toivotaan ettei suurempia yllätyksiä tule vastaan ja kaikki sujuu mutkattomasti niin pääsemme uusittuihin tiloihin mahdollisimman pian.

Allekirjoittanut antaa lisätietoja asiasta. Tai siis yllekirjoittanut

Keisari

Väkevää suomenkielistä rockia soittava Keisari perustettiin Vaasassa vuonna 2005. Ensiaskeleet studiossa otettiin tunnettujen suomalaistuottajien kanssa ja keikkakokemustakin kertyi vähitellen. Vuodet 2008-2009 olivat lievää suvantovaihetta, mutta yhtye otti itseään niskasta kiinni ja palasi tänä keväänä vakuuttavasti kartalle. Kivikitara-kilpailun voitto poiki Ilelle, Teemulle, Terolle ja Juhalle keikan Real Rockperry -festivaaleilla. Keisarin sanoituksissa maailma ei ole ruusuisen vaaleanpunainen, vaan synkkä kerronta saattaa tuoda mieleen esimerkiksi Apulannan tai Uniklubin.

Kotisivu: http://www.keisari.net
MySpace: http://www.myspace.com/keisariband

Metaphor

Illan toinen bändi kääntää potikoita vielä monta astetta metallisempaan suuntaan. Metallica-covereilla aloittanut Metaphor luottaa nykyisin itse kirjoitettuun musiikkiin, jota muun muassa Bullet For My Valentinen ja Children Of Bodomin kaltaiset bändit ovat inspiroineet. Pohjanmaalla paljon keikkailleella bändillä on verkot vesillä myös maailmalla: yhdysvaltalainen 272 Records kelpuutti Wasted Generation -biisin Kill City Vol. 3 -kokoelmalleen.

MySpace: http://www.myspace.com/1metaphor

Info

V-Klubi: Keisari, Metaphor
ke 8.9.2010, lipunmyynti alkaa klo 20.00, showtime 22.00
El Gringo, Hartmaninkuja, Vaasa
K-18
Liput 3 EUR (Volumen jäsenet 2 EUR)

Tapahtuma Facebookissa

Kun Facebookissa kiertävä linkki kertoi Robynin esiintyvän tänä iltana, päätin lähteä tsekkaamaan, mitä Flow Festival -lemppariesiintyjäni aikoo esittää nettiyleisölle. Samalla oli hyvä muutenkin vertailla virtuaalikeikan ja oikean festarin hyviä ja huonoja puolia.

Lippukassa näytti tältä ja lippu napsahti sähköpostiin aivan kuten Flowssakin. Kahden päivän Flow-lippu 84 eur, Robyn netissä 0 eur. 1–0 nettikeikan hyväksi.

Viltille löytyi mukava paikka, näkyvyys lavalle on hyvä eikä kukaan tallo tai töni: 2–0. Taustalla näkyvällä päälavalla näytettiin samaan aikaan 4D-dokkaria, joten meni kuulokehommiksi. Siksi Flow kaventaa lukemiksi 2–1.

Odottelevaa yleisöä. Vasemman reunan nappuloista saattoi esimerkiksi sytyttää sytkärin, antaa aplodit tai huutaa jotakin. Facebook-integraatiosta plussa nettikeikalle, mutta muuten Tasapeli.

Laitoin vähän biisitoivetta sisään. Tasapeli.

Iik, siellä se Robyn bändeineen on! Viekkuun ilmestynyt, lähetystä Helsingistä seuraava Coma valittelee, ettei kuule mitään. Itsellä ääni ja kuvanlaatu on paikka paikoin hyvä, mutta välillä lähetys jähmettyy 5–10 sekunniksi. Oikeilla festareilla harvoin näkee näin räikeitä tekniikkaongelmia. Flow tasoittaa 2–2.

Nälkä yllättää kesken keikan. EK on valmistanut tomaattikeittoa ja valkosipulissa pyöriteltyjä paahdettuja leipäpaloja, joita saa jonottamatta. Vähintään yhtä hienostunutta festarisafkaa kuin Flown sushit sun muut, joten nettikeikka johtoon 3–2. Mutta herran tähden, talosta ei löydy ainuttakaan olutta, enkä tajunnut salakuljettaakaan yhtään sisään! Flow karkumatkalle 3–5.

Keikka jatkuu, mutta jää encore-huuteluista huolimatta kolmen biisin mittaiseksi. Flowssa kuultiin kolme varttia hittejä. 3–6.

Keikan jälkeen yleisö pyrkii vessoille, joten odotukselta ei voi välttyä kummassakaan. Nettikeikan jono vetää kuitenkin paremmin. 4–6.

Nettikeikan saniteettitilat ovat melkoinen pettymys, joten Flow voittaa ansaitusti 4–7. Oikea festarielämys on siis vielä hitusen parempi kuin nettistreami.

Vertailun vuoksi: tältä se näytti viikko sitten Helsingin Suvilahdessa.

Otteluohjelma pakotti vaasalaiset reissuun jo aamuyöstä, sopivasti samaan aikaan kuin yökerhot väläyttävät valomerkin. Muutama pelaaja olikin käyttänyt tämän option hyväkseen, itse kömmin Club 25:n edustan pysäkille kotoa mutta ilman minuutinkaan yöunia. Aamuauringon sarastaessa Helsinki häämötti, pelipaikat oli jaettu ja taktiikasta sovittu.

Perillä Sonera Stadiumin edessä nähtiin futiksen kerman ja pohjasakan kummallinen kohtaaminen. Aki Riihilahti ja muu aamu-uninen HJK jolkotteli kahvikupit kourassa harjoituksiinsa juuri kun riehakas FC Volume kompuroi bussista omien urheilujuomiensa kanssa. Veikkaan Akin miettineen muutaman silmänräpäyksen ajan, huomaisiko kukaan jos vaihtaisi jengiä.

Puitteet Helsingissä olivat viimeisen päälle. Töölön bolliksen tekonurmet olivat oiva pelialusta ja palvelut pelasivat – mitä nyt joku naapurissa metelöinyt irkkuorkesteri välillä teki soundcheckiä kesken matsin. Myös pelaaminen Suomen ykkösstadionilla jäi varmasti monen amatöörifutarin muistoihin, vaikkei katsomo pullistellutkaan yleisöä. Jopa turnauspaitakin oli hienompi kuin miesmuistiin. Hyvä stadi!

Siihen loppuvatkin hyvät uutiset. Onnetar oli sijoittanut meidät todella pahaan alkulohkoon. Meitä selvin numeroin pyöritelleet Zoomi ja Poko sijoittuivat lopulta toiseksi ja neljänneksi, joten mitäpä tuota tappioita selittelemään. Oulun Nelivitonen oltaisiin hyvänä päivänä voitu voittaa, mutta mokomat tuikkasivat paikoista kaksi maalia ja puolustivat lopun aikaa tiiviisti. Kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuminen jäi siis vain kaukaiseksi haaveeksi.

Turnauksen iltabileet järjestettiin Tavastialla, jossa Melrose paukutti rouheaa rockia. Monien kehuman Lauantaidiskon soittolista vaikutti oikein lupaavalta, mutta edellisyöltä jäänyt univelka pakotti hiippailemaan melko pian takaisin hotellille.

Sunnuntaiaamun ensimmäinen sijoitusottelu jatkoi synkkää teemaa, kun Blues jyräsi selvään voittoon. Kun jumbofinaalissa kentälle asteli keltapaitainen Artti Ilmajoelta, tiesin kuitenkin turnauksen päättyvän positiivisiin tunnelmiin. Artin ja Welmun/Volumen kohtaaminen on nimittäin rockfutiksen El Classico, jossa voi nähdä mitä tahansa omanmaalintekokilpailusta alasti maalitolppaan sidottuun Duudsoniin. Tällä kertaa kentällä kirmasi kaksimetrinen fallos yrittämässä maalintekoa sekä ottelun päätteeksi 10 vs 10 -rankkuskaba. Hyvä Ilmajoki!

Lopuksi täytyy esittää Hyvä!-huudot myös Rovaniemen Rio Grandelle, joka monen vuoden yrittämisen jälkeen onnistui kirkastamaan hopeamitalit kultaisiksi. Tarkemmista tuloksista kiinnostunut voi poiketa Rockfutiksen virallisilla sivulla. Itse jatkan hidasta toipumista – kroppa tuntuu vielä maanantaina kuin mankelin läpi vedetyltä.

Harjavallan ytimeen lähti lopulta kolmen henkilöauton karavaani: vanhat kovikset, junnut ja tosi junnut. Allekirjoittanut kuului ikänsä puolesta ensimmäisen auton matkustajiin ja aloitti heti asiattoman huutelun junnuautoon radiopuhelimen välityksellä. Tapahtumatuotantoon hankitut lällärit osoittautuivat mainioksi viestivälineiksi, kun reissataan jonnekin useammalla autolla. Menomatkalla sää oli kurja, mutta parani Poria lähestyttäessä.

Karmarockilla ei ole leirintäaluetta, mutta parinkymmenen – kyllä, siis -kymmenen – metrin päässä alueesta on iso urheilukenttä, johon saa leiriytyä jokamiehenoikeuksien puitteissa. Armeijan käyneet urhomme tutisivat innosta päästä näyttämään, kuinka vuokraamamme puolijoukkueteltta nousee varttitunnissa pyöreäksi kuin muumitalo ja kireäksi kuin virveli. Pahaksi onneksi mokomat spollet olivat hankkineet Ruotsin armeijan teltan, joka kootaan eri tavalla. Onneksi löysin netistä kuvalliset ohjeet ruotsalaisen puolijoukkueteltan pystytykseen – kolme päivää festarien jälkeen, satan! Nyt tiedämme mm. sen, että piippu nostetaan ensin, lenkit kuuluvat sisäpuolelle ja se neliosainen kepakko on kuivausteline, ei tuulikaappi tai nunchaku. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi svenssonin heittämälle haasteelle, vaan vänkäsimme teltan pystyyn suomalaiseen tapaan ja se palvelikin meitä hienosti festarin ajan.

Ei menny ihan niinku Strömsössä…

…mutta lopputulos muistutti telttaa ihan tarpeeksi.

Lisää hämmästeltävää etäisyyksien ohella antoi festarin porttipolitiikka. Oli vapauttava kokemus katsella vaikkapa No Shamen tai Mannan keikkaa alle kymmenen metrin päästä, vanha kunnon kymppisäkki jaloissa ja kylmä tölkki huulilla. Kontrasti Provinssi-purkauksen aiheuttaneeseen jonotushelvettiin ei olisi voinut olla suurempi, ja teki mieli halata rentoja järkkärisetiä joka kerta kun käveli heidän ohitseen sisään. Liberaaleista järjestyssäännöistä huolimatta ketään esiintyjää ei tyrmätty yleisöstä heitetyllä roinalla eikä alue muuttunut sammuneiden versioksi Spencer Tunickin valokuvasta. Juomatavat eurooppalaistuu, olisko näin?

No Shame.

Herra Ylppö esiintyi kahdesti, tässä Ihmisten kanssa.

Karmarock on Maj Karman vuonna 1992 perustama festari. Legendan mukaan se perustettiin siksi, että bändi saisi soittaa edes yhden festarikeikan kesässä. Vuosien saatossa tapahtuma on kasvanut parintuhannen kävijän kokoiseksi ja vetovastuu on siirtynyt bändiltä yhdistykselle, mutta napanuora Karmaan on ja pysyy. Konkreettisin esimerkki tästä saatiin sunnuntaiaamuna, kun juhlakalu Herra Ylppö ilmestyi telttamme liepeille mouruamaan Rumpusen nimeä. Promoottorimme virkosi hiuksista silittämällä ja pian teltan edustalla käytiin hedelmällistä keskustelua aamuauringossa.

Bongaa kuvan sotkusta Volumea edustava ihmisjäte.
(siivottiin kyllä kaikki ennen lähtöä)

Paluumatkalla radioliikenne oli huomattavasti hiljaisempaa, kun uupuneet autokunnat sinnittelivät kohti Vaasaa. Reissu jätti kaikin puolin hyvät fiilikset: kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea hyvälle seuralle, mutta myös toimivalle festivaalille. Karmarock oli oivallinen opintomatka, sillä jos Volume joskus lähitulevaisuudessa päättää lähteä festarijärjestäjäksi, juuri tätä mittakaavaa tapahtuman tulisi olla. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Vaikka Herra Ylppö & Ihmiset henkilöityy voimakkaasti keulakuvaansa, kyse ei ole sooloprojektista vaan ihka oikeasta bändistä. Raskasta vaihtoehtorockia soittavan kulttiyhtye Maj Karman ollessa määrittelemättömän pituisella tauolla Ylppö on löytänyt Ihmisistä hieman kevyemmän sivuraiteen.

Ihailtavan monipuolisesta biisimateriaalista löytyy niin täsmäiskuja rokkibaarin tanssilattialle, aggressiivista nyrkinpuintia kuin melankolista maalailuakin. Ylpön riisutun realistiset sanoitukset pitävät paketin vakuuttavasti koossa. Helposti lähestyttävää, kestokuuntelua kestävää, viiden tähden musiikkia! Bändi on julkaissut kaksi albumia: kultalevyllä palkittu Sata vuotta (2008) ja Pojat ei tanssi (2010).

Info

Volume Live: Herra Ylppö & Ihmiset
Lauantai 11.09.2010 klo 22.00
Royal Nightclub, Hovioikeudenpuistikko 18
Liput 12 € (Volumen jäsenet 10 €), ennakko Top Ten 4.8. alkaen
Ikäraja 18 vuotta

Tapahtuman Facebook-event

Sweatmaster on täydellinen livebändi. Kun Sasu Mykkäsen johtama trio polkaisee höyrykoneensa käyntiin, hiki virtaa ja nihkeimpienkin rokkipoliisien on mahdotonta olla taputtamatta mukana. Sweatmasterin suoraviivainen rock on kuin The Hivesin eläimellisyys, Flaming Sideburnsin retroilu ja Hellacoptersin mestaririffit turboahdetun tehosekoittimen läpi puskettuna. Turusta kotoisin oleva yhtye julkaisee neljännen albuminsa sopivasti ennen syksyistä visiittiä Vaasaan.

Thunderbaum

Thunderbaumia parempaa lämppäriä Sweatmasterille tuskin löytyisi koko Suomesta. Vaasan kollit vannovat rouhean rockin nimeen ja vapauttavat keikoillaan yhtä valtavan määrän energiaa. Vuodesta 2006 toiminut bändi on kasvattanut fanipohjaansa ahkeralla keikkailulla ja pienen painoksen omakustanteilla, debyyttialbumia odotellaan yhä.

Info

Volume Live: Sweatmaster, Thunderbaum
Perjantai 17.9.2010 klo 22-
Royal Nightclub, Hovioikeudenpuistikko 18
Liput 7 € (Volumen jäsenet 6 €), ei ennakkomyyntiä
Ikäraja 18 vuotta

Tapahtuman Facebook-event

Tätä tapahtumaa tukee Valtakunnallinen klubi- ja aluekiertuehanke VAKA, jota rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Opetusministeriö sekä Vantaan, Tampereen, Jyväskylän, Oulun ja Kotkan kaupungit.

Huom! Mokoman syyskiertueen aikatauluun on tullut muutoksia bändin jäsenten henkilökohtaisten syiden takia. Uusi päivämäärä Vaasan keikalle on perjantai 3.9.2010.

Vuonna 1996 perustettu Mokoma oli saapuessaan melkoinen outolintu: yhtyeen vaikutteet olivat Slayerin kaltaisessa thrash metallissa, mutta sanoitukset selvää suomea. Biisinikkari Marko Annalalla oli kuitenkin visio tulevasta, ja pitkäjänteinen työ alkoi kantamaan hedelmää 2000-luvun puolivälissä. Tunnettuuden kasvaessa Mokomasta tuli kysytty live-esiintyjä ja ensimmäinen kultalevy nostettiin treenikämpän seinälle vuonna 2006. Kuluvan vuoden maaliskuussa julkaistu Sydänjuuret-albumi vie yhtyettä hienovaraisesti jälleen eteenpäin, tällä kerralla death metallin suuntaan. Levyn sanoituksissa Annala käsittelee oivaltavasti suomalaisia arvoja.

Mielenkiintoisen musiikin lisäksi Mokomaa täytyy kiitellä bisnesvainustaan. Lappeenrantalaisryhmä perusti oman Sakara Records -levy-yhtiön vuonna 2003 sen jälkeen, kun monikansallinen levyjätti oli pudottanut heidät tallistaan. Nykyisin Sakara on Suomen merkittävimpiä metallimusiikin julkaisijoita, jonka laskuun levyttävät mm. Stam1na ja Teräsbetoni.

Huolellisesti kasatuista EP-julkaisuistaan tunnettu Mokoma hemmottelee kuulijoitaan uudella materiaalilla juuri ennen syyskiertueen alkamista. Keskiviikkona 1.9. julkaistava Juurta Jaksain -EP sisältää neljä Sydänjuuret-albumin nauhoituksissa syntynyttä, mutta levyltä pois jäänyttä kappaletta sekä kauniin akustisen version albumin nimiraidasta.

Info

Volume Live: Mokoma
Perjantai 3.9.2010 klo 22-
Hullu Pullo, Kauppapuistikko 15
Liput 12 € (Volumen jäsenet 10 €), ennakot Top Ten
Ikäraja 18 vuotta

Tapahtuman Facebook-event

1990-luvun puolivälissä Porissa perustetun Disco Ensemblen diskografia on sitten viime näkemän kasvanut neljän levyn ja fanipohja melkein maapallon kokoiseksi. Yhtyeen tavaramerkiksi on noussut kitaristi Jussi Ylikosken hämmästyttävä riffityöskentely, joka poiki hänelle äskettin Suomen parhaan kitaristin tittelin YleX:n yleisöäänestyksessä. Tulikuumaksi livebändiksi tiedetty Fullsteam Recordsin kruununjalokivi on tehnyt aluevaltauksia myös ulkomailta ja kelpuutettu maailman jättifestareille Roskildea, Rock am Ringia ja Warped Touria myöten.

Info

Volume Live: Disco Ensemble
Perjantai 22.10.2010 klo 22-
Royal Nightclub, Hovioikeudenpuistikko 18
Liput 12 € (Volumen jäsenet 11 €), ennakot Top Ten 4.8. alkaen
Ikäraja 18 vuotta

Tapahtuman Facebook-event