Volume – Vaasan Uuden Kulttuurin Yhdistys

Pelkään vaaleansinisiä liivejä

Blogit | Kirjoitti: Markku

Kerronpa teille hieman lounastunnistani. Käyn Postitalon Amicalla noin kolmesti viikossa, sillä kotiruoka on terveellistä, opiskelijakortilla se on sikahalpaa ja Irma on ihan virallisestikin Kaupungin paras asiakaspalvelija. Kävelymatka Amicalle on lyhyt, mutta karikkoinen. Kävelykadun kulmilla aistit nimittäin valpastuvat ja niskakarvat nousevat pystyyn: mistä ilmansuunnasta siniliiviset tänään hyökkäävät?

Citymarketin lipan alla on ensimmäinen, tänään hän on Unicefin asialla. Katsekontakti jo kaukaa, pari rauhallista askelta kulkureitilleni ja kohtelias kysymys “Moro, olisiko hetki aikaa?” Olisihan sitä, jos rehellisiä ollaan. “Kiirettä pukkaa”, sanoo rikollinen Ikonen ja jatkaa matkaa.

Pääoven edustalla on englantia puhuva tallikaveri, jolle sujautan saman valkoisen valheen.

Kolmas kontakti parinkymmenen metrin mittaisella matkalla tulee Amnestyn edustajalta. Kerron hänelle saman viestin, jonka sanoin pari viikkoa sitten toiselle feissarille: Amnesty tekee arvokasta työtä maailmalla, mutta niin kauan kun he pitävät suomalaisia totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina, en aio kyseistä puljua tukea. Feissari kääntää aiheen johonkin Gazassa pysäytettyyn aselastiin, ja puhumme hetken toistemme ohitse, kunnes saan jatkettua matkaa.

Sama luotikuja on vastassa 20 minuuttia myöhemmin, kun palaan lounaalta. Tällä kertaa feissarit joko muistavat äskeisen töykeän rillukoobran tai jututtavat muita ohikulkijoita, joten sujahdan huomaamatta läpi. WWF:n pandatyttökään ei näköjään tänään päivystä Nissenin kohdalla.

Itäkeskuksessa kerjäläisiä vedetään reilusti dunkkuun, mutta feissarit huolellisesti opittuine menettelytapoineen ovat niin kohteliaita, että pelkästä välttelystäkin tuntee piston sydämessään. Joka päivä tuosta pitäisi kuitenkin kulkea. Auttakaa, arvon lukijat! Mikä olisi hyvä merkki, josta feissari tunnistaisi vastaantulijan kadun vakiokäyttäjäksi, joka on kuullut jutut jo kymmeneen kertaan. Itse funtsin esim. oheisen kuvan painattamista paitaan. Vai olisiko keltainen huivi takataskussa parempi?

wtf-wwf2

6 kommenttia kirjoitukseen “Pelkään vaaleansinisiä liivejä”

  1. Anna kirjoitti:

    Tampereella kun noita reippaita nuoria liiviinpukeutujia riittää sekä Sokoksen että Stockan eteen, puhumattakaan Keskustorista ja kaikista mahdollisista kävelykaduista, olen oppinut puolustautumaan. Eli kun feissari hyökkää se tapahtuu useimmiten kysymyksellä “Olisiko sinulla hetki aikaa ihmisoikeuksille/ ympäristöasioille/ vertavuotaville lapsille?”. Johon vastaan kylmä viileästi että joo, on mulla ja oon itseasiassa jo Unicefin/ Amnestyn/ Greenpeacen (tai mikä nyt sattuu olemaankaan) jäsen. Vastaukseksi saan hymyn ja hyvän päivän toivotuksia ja kaikki ovat tyytyväisiä.
    Taktiikkani ei ehkä ole moraalisesti mitenkään hyväksyttävä tai siis onhan se ihan törkeän ruma, mutta jessus sentään ei pieni ihminen kestä sitä toistuvaa “eksänytajuu” -syyllisyyspommitusta pidemmän päälle. Tunnen ihan tarpeeksi syyllisyyttä maailman pahuudesta ilmankin.
    Ja jotta en tulisi aivan väärin ymmärretyksi haluan vielä lisätä että olen itsekin seissyt kadunkulmassa Amnestyn liivissä, vetoomus toisessa kädessä ja lipas toisessa.

  2. Markku kirjoitti:

    No niin, siinähän tuli simppeli ja toimiva neuvo!

    Tuota feissarien sädekehää himmentää pahasti Wikipedian tieto, että monet heistä saavat työstä provikkapalkkaa. Mokomat puhelinmyyjät ilman puhelinta…

  3. Yvonne kirjoitti:

    Hahaha! Paina se paita!

  4. Jyse kirjoitti:

    Mun ratkasu tähän ongelmaan on ollu Koss Sparkplugit :D Ei paljoo kuulu läpi jos joku alkaa huudella, varsinkin ku taustalla pauhaa vaikka SOAD. Siinä on mulle ihan tarpeeksi yhteiskuntakritiikkiä ja aktivismia :)

  5. Anna kirjoitti:

    Joo siis todellakin napit korvissa aina kun kävellään yksin keskustassa, mut ne ei riitä siinä vaiheessa ku tyypit tulee repiin hihasta tai hyppii x-y-hyppyjä nenän edessä! :D

  6. Jyse kirjoitti:

    Siinä vaihees ku ne hyppii x-y-z-hyppyjä niin ne voi ainaskin mun tapauksessa jäädä jalkoihin. Ei kukaan käske mennä hyppiin tämmösen tonnikeijun eteen. Mut eipä noita “Facehuggereita” tullu vastaan tos aikasemmin ku kävin kaupassa. Ehkä niil loppuu työaika aikasin tms.

Jätä kommentti