Kun kuulin Maj Karman palaavan taas pitkän tauon keikkarintamille Vaasaan, oli fiilikset melko hyvät. Bändi on yksi niitä, joita tuli reilu kymmenkunta vuotta takaperin kuunneltua melkoisen paljon. Musamaun muuttuessa ajan myötä raskaammaksi jäi esimerkiksi Herra Ylppö & Ihmiset täysin taka-alalle eikä aiemmatkaan levyt ole hirveän usein enää ole soittimessa pyörineet. Nyt onkin hyvä aika palata takaisin materiaalin pariin keikan merkeissä, kun uusi albumikin on hiljattain julkaistu.

Kello 22 Pullon ovet aukaistaan ja ensimmäiset odottelijat saapuvat sisään. Väki lisääntyy hiljalleen ja perisuomalaiseen tapaan puoli tuntia ennen keikan alkua ulko-ovella on reilusti jonoa. Suurin osa ehtii kuitenkin sisään ennen keikan alkua.

Intronauha alkaa soimaan varttia ennen puoltayötä ja setti käynnistyy uudella ”Sotaa ei tule”-kappaleella. Sikäli jännä valinta, että kappale on melkoisen kaukana yhtyeen vanhasta linjasta, mutta laahaava biisi toimii yllättävän hyvin lähtölaukauksena keikkaan. Tästä kuitenkin siirryttiin nopeasti sinne perinteikkäämmille ja tutuille Karma-linjoille.

karma3

Kuvat: Minna Perälä

Maj Karman esiintymistä on kiva katsella. Herra Ylppö huojuu musiikin tahtiin, heiluttaa mikkitelinettä ja käyttää sitä yleisössä mutta muistaa asettua välillä taka-alalle ja antaa tilaa muille soittajille.

Vaikka väkeä on paljon, tapahtumaa ei selkeästikään ole loppuunmyyty. Tämä on katsojan kannalta hyvä. Paikassa on tilaa liikkua ja lavaa pääsee ilman suurempaa vaivaa seuraamaan lähes mistä kulmasta haluaa. Keikkaviikonloppu on muutoinkin Vaasassa normaalia tiiviimpi, joten ihan positiivista, että näin paljon väkeä on saapunut paikalle.

Maj Karma osaa ottaa yleisön haltuun. Hittien soidessa yleisö laulaa mukana ja mikäs siinä, Ylpön tunnistettava matala melankolinen ääni on suomalaisiin äänihuuliin helppoa laulaa mukana. Laulusta puheen ollen, keulahahmon äänestä kuuli, ettei ollut ihan parhaimmassa vedossa. Pieni äänen painautuminen ja vaikeus kuului, mutta ei näkynyt ulospäin, koska Ylppö esiintyi kuin olisi parhaimmassa vedossa. Liekö keväinen flunssa-aalto iskenyt äänen alas?

Omien laskujen mukaan kappaleen numero 13 jälkeen bändi poistuu lavalta. Eipä siinä kauaa mennyt, kun yleisö houkuttelee ”We want more!”-huudoin yhtyeen takaisin lauteille. Yllättävää, että monibiisisen setin jälkeen repertuaarista löytyi neljä kappaletta, joilla yleisöstä revitään viimeiset mehut irti. Tuli semmoinen ”Aaa.. Tääkin oli vielä soittamatta”-elämys.

karma5

Outronauha pärähtää soimaan keikan loppumisen merkiksi. Osa yleisöstä alkaa siirtyä narikan puoleen ja osa jää vielä fiilistelemään keikkaa. Karkeasti arvioituna kolmasosa setistä oli uudelta albumilta ja loput vanhempaa tuotantoa. Hauska havainto keikalta oli se, että joskus aiemmin olin miettinyt Sodankylä-kappaleen alun soittokuvion muistuttavan jotain toista kappaletta. Keikalla siihen tuli vastaus: Black Sabbathin War Pigs!

Vaikka pelikone köyhdyttikin kukkaroa illan aikana lähemmäs kolmellakymmenellä eurolla, niin illasta jäi hyvän keikan takia positiivinen maku suuhun.

– Joni