Volumen kevättalven keikkarykäys on lähtenyt hienosti käyntiin. Tammikuun lopussa keikkakevään aloitti Kauko Röyhkä loppuunmyydyllä Doo-bopin keikalla ja hyvä meno sai jatkoa Gasellien ja Klass1kon rap-illalla Leipätehtaalla. Nyt oli vuorossa Ritzin lavalla vähän indiempää poppia, kun Reginasta tuttu Iisa nousi lavalle. Ennen keikkaa musisoi Enmi & Ekosysteemi.

Ritziin saapuessa paikan cafe-tilasta kuuluu jo pientä jammailun meininkiä. Isot portaat ylös ja nurkkauksessa kolme muusikkoa jo lämmittelee settiä varten.

Illan aloittavasta Enmi & Ekosysteemistä ei minulla aiemmin ollut juuri mitään tietoa. Setin alkaessa klo 19 jälkeen kuitenkin huomasi heti, että kolmikko hallitsee soittamisen. Soittajakaksikko vaihteli soittimia kappaleiden välissä cajonin, congan, syntikan, akustisen kitaran, basson ja huuliharpun välillä. Naislaulajan pehmeä ja matalahko ääni soinnutti kappaleet omintakeisiksi tulkinnoiksi.

Setti koostui pääosin ainakin itselle hieman tuntemattomista cover-kappaleista. Näistä pari mainitakseni olivat Yonan Aamu ei enää vihaa meitä, Reino & The Rhinosin Aurinko ja Anna Puun Mestaripiirros. Eli jokseenkin tuttujen pop-artistien ei niin tuttuja kappaleita (ainakin oman vähäisen käsityksen mukaan). Soitto kuulosti hyvältä ja setin alkupuolen parikymmenpäinen yleisö oli karkeasti triplaantunut viimeisimpiin biiseihin soidessa. Trio piti selkeästi hauskaa soittaessaan lavalla. Harvoinpa sitä pääsee näkemään, kun soitetaan syntikkaa ja annetaan rytmiä cajonilla yhtä aikaa!

Noin kolmevarttisen setin jälkeen oli illan pääesiintyjän eli Iisan vuoro täyttää itse päälava. Väki liikkui ripeästi salin puolelle. Itse siirryin yläparvelle, jossa oli vähemmän väkeä. Hetken päästä nelihenkinen yhtye nouseekin lavalle ja soitto alkaa.

Iisa ei välttämättä ole näistä nykyaikana muodissa olevista, omalla etunimellään esiintyvistä artisteista se kaikista tunnetuin, mutta varmasti tyylissään yksi vakuuttavimpia. On hienoa saada vähän indiempää pop-musiikkia esitettäväksi kaupunkiimme. Bändi on sikäli itselle tuttu, että noin kuukausi pari sitten löydetyt albumit ovat olleet jonkin verran kuuntelussa.

Lavalla esiintyy se perinteisin bändikokoonpano eli laulaja, rumpali, kitaristi, basisti, joista jälkimmäiset kaksi hoitelivat myös taustalaulamisen. Mies- ja naistaustalaulu toivat sopivan lisävärin musisointiin. Lisäksi yhtye ei käyttänyt taustalaulua pelkästään stemmojen hoitamiseen, vaan käytti sitä ikään kuin lisäsoittimena ”dumdum aaa” tyyliin. Duettona laulettu ”Puutarhajuhla” oli mukavaa vaihtelua, kun yhtyeen mieskitaristi pääsi kunnolla mikrofonin ääreen.

Settilista muutoin koostui pääasiassa viime vuonna julkaistun ”Kukaan ei oo kenenkään”-albumin kappaleista. Omiksi korvamadoiksi jääneet ”Yöllä uimarantaan”, ”Tuu Tänne”, ”Kosketa mua” sekä albumin nimikkobiisi ”Kukaan ei oo kenenkään” toimivat myös livenä loistavasti. Loputkin kappalet olivat sen vähäisen tutustumisen jälkeen erittäin tunnistettavia itselle, vaikken niitä nimeltä muistanutkaan.

Ritz on siitä omintakeinen esiintymispaikka, että elokuvateatterina siellä on istumapaikat. Iisan soittamassa musiikissa se osoittautuu vain positiiviseksi asiaksi. Akustisesti parempaa tilaa saa etsiä ja lavalle näkee paikalta kuin paikalta, mikä ei keikoilla aina ole itsestäänselvyys. On siistiä, että rauhallisempaa musiikkia kuunnellessa voi uppoutua pehmeän penkin sisuksiin ja laittaa silmät kiinni. Ritz on tiloiltaan Iisan kaltaiselle artistille nappivalinta keikkapaikaksi Vaasassa.

Yhtyeen soiton taustalla soi taustanauha, johon oli pääasiassa sisällytetty syntikkaraitoja, viuluja ja joitain rytmijuttuja. On hieno raja, milloin taustanauhojen käyttö on hyvä ja milloin se menee yli. Iisan tapauksessa niitä käytettiin juuri sopivasti tuomaan lisämaustetta bändisoittimien rinnalle sekä erottelemaan kappaleet levyiltä tunnistettaviksi biiseiksi.

Setin puolivälissä siirryn yläparvelta salin puolelle kuuntelemaan. Paikkaa vaihtaessa huomasi, kuinka paljon soundimaailma muuttui yläparveen verrattuna. Salin puolella musiikin tasot olivat balanssissa ja sopivalla volumella. Keikkaa oli muutenkin mukavampi seurata lähempää lavaa. Samalla noteeraamisen arvoinen asia oli, että yleisö koostui pääosin nuorista naisista.

Iisa piti välispiikit vähäsanaisia, mikä toimii tämän tyylisessä musiikissa. Antaa musiikin puhua puolestaan. 45-minuuttisen setin jälkeen yhtye poistuu lavalta, vain palatakseen takaisin lavalle yleisön hurraamana soittamaan vielä kaksi encorekappaletta. Encoren jälkeen yleisö nousee raikuviin suosionosoituksiin ja teatteri alkaa hiljalleen tyhjentyä.

Erinomainen ilta kaiken kaikkiaan. Toivottavasti illan aloittanut Enmi & Ekosysteemi saisi piakkoin omaa materiaalia äänitettyä. Iisan livesoitanta taas oikeastaan varmisti sen, että albumit tulevat soimaan stereoissa silloin tällöin myös tulevassa.

 

– Joni