Extinction in Progressin Devoured-EP on vihaisinta vaasalaista metallimusiikkia vuosiin. Viidestä raidasta koostuva levy on kaoottinen ja aggressiivinen, mutta musiikillisen kaaoksen keskellä on kuitenkin myös ilmavuutta. Iso osa yhtyeen persoonaa ovat lyriikat, joihin on haettu aiheet videopeleistä ja sarjakuvista.

Extinction in Progressin vokalisti Juho Ahlgren kertoo tehneensä bändin alkuaikoina yhden yhteiskunnallisen tekstin. Siitä tuli ihan paska, Ahlgren toteaa retrospektiivisesti.

– Se ei tuntunut omalta jutulta. Kirjoitin sen vain siksi, että ajattelin kantaaottavien sanoitusten kuuluvan tähän musiikkityyliin.

Hiljalleen bändin jäsenistä alkoi tuntua luontevalta poimia tekstiaiheita niistä asioista, joiden parissa he viettävät aikaansa. Innoitusta ei koettu tarpeelliseksi hakea jalosti kirjoista tai sanomalehdistä, vaan käden ulottuvilla olevista peleistä ja sarjakuvista.

– Pidän pelejä ja sarjakuvia aidosti taiteen lajeina ja vietän niiden kanssa todella paljon aikaa. Niistä maailmoista löytyy hienoja tarinoita. Esimerkiksi Scarlet & Blue -biisissä esiintyvä Spider-Man on minulle iso sankari. Minulle on tullut 15 vuotta Spider-Man-sarjakuvalehti, Ahlgren kertoo.

Tekstiaiheiksi päätyvät synkät kertomukset. Esimerkiksi Silent Hill 2 -pelin innoittamasta Traces-kappaleesta on turha hakea positiivista energiaa.

Devoured-EP on vuonna 2011 perustetun Extinction in Progressin kolmas pienjulkaisu. Yhtyeen tyyli on kehittynyt alkuaikojen rytmikeskeisestä mathcore-virittelystä omintakeiseksi yhdistelmäksi death metal ja black metal -elementtejä sekä Yhdysvalloista sikiävää uuden aallon metallia.

– Minä ja kitaristimme Samuli (Kaakinen) pidämme black metalista. Se on alkanut puskea esiin biiseissämme. Rumpalimme Antti (Nurmikoski) taas haluaa tuoda biiseihin proge-tyylisiä rytmijuttuja, Ahlgren kertoo.

– Aiemmin olemme ehkä tunkeneet biiseihimme joitain yksityiskohtia siksi, että ”tällaisessa musiikissa kuuluu olla tällaisia juttuja”. Nykyään kuljemme enemmän biisien ehdoilla.

Ensireaktiot Devoured-EP:stä mediassa ovat olleet positiivisia. Desibeli.netin arviossa levyä kuvataan täydellisyyttä hipovaksi paketiksi ja Soundi toteaa ytimekkäästi Extinction in Progressin olevan erinomainen bändi.

– Lähitulevaisuden tavoitteena on saada keikkoja ja sitä kautta lisää kuuntelijoita, kertoo bändin kitaristi Joni Kinnari.

– Jalat ovat maassa. Yhtenä omana haaveena bändin suhteen voisi mainita sen, että olisi hienoa joskus päästä tekemään yhteistyönä vaikkapa videon jonkin elokuva- tai pelialan ammattilaisen kanssa.

Biisivalinta: Traces

”Joni on kokenut ensimmäiset synnytystuskansa Traces-kappaleen kanssa jo kymmenisen vuotta sitten. Biisi ei sopinut hänen aiemmille projekteilleen, mutta tälle bändille se sopii kuin nyrkki silmään. Kotitekoinen musiikkivideo noudattaa tuttua lyhytelokuvamaista tyyliä. Videon tarina on jatkoa edellisen EP:n Duty Calls -biisin videolle.”

Extinction in Progress on:
Juho Ahlgren – laulu
Joni Kinnari – kitara
Samuli Kaakinen – kitara
Atte Kuvaja – basso
Antti Nurmikoski – rummut

Extinction in Progress Facebookissa
Extinction in Progress YouTubessa