Terveisiä Seinäjoelta! Volumen edustajat viettivät pari päivää Rytmikorjaamolla Mars-musiikkiseminaarissa. Mielenkiintoista asiaa kertyi sen verran paljon, että pudottelen sitä blogiin useammassa osassa.

Tapahtuman kahdesta pääpuhujasta Simon Frith ehti estradille torstaina autokuntamme majaillessa vielä Vaasassa, mutta perjantaina esiintynyt Lee Marshall kuunneltiin hyvin tarkasti. Bristolin yliopistossa luennoiva Marshall kertoi 360 asteen artistisopimuksista eli 360-mallista, joka tuli tunnetuksi viitisen vuotta sitten mm. Madonnan ja U2:n miljoonasopimusten tultua julki. Tohtorismiehen luento oli selkokielistä ja miellyttävää seurattavaa.

Pähkinänkuoressa 360° tarkoittaa sitä, että levy-yhtiöllä on näppinsä pelissä lähes kaikessa artistiin liittyvässä liiketoiminnassa: levytetyssä musiikissa, kustantamisessa, oheistuotteissa ja keikoissa. Yhtiöille 360-sopimuksista on tullut houkuttelevia, koska samaan aikaan kun fyysisten äänitteiden myynti on romahtanut, artistien ympärillä pyörii muuta rahaksi muutettavaa pöhinää, kuten sponsorisopimuksia, valtavia kiertueita ja fanituotteita. Tavallaan levy-yhtiöt ovatkin mielestäni oikeutettuja siivuun tästä kaikesta, sillä ilman levyjä ei syntyisi tähtiäkään. Kuinka paksu siivu on, se onkin jo toinen juttu.

Levy-yhtiöistä musiikkiyhtiöiksi itsensä uudelleennimenneet lafkat suostuttelevat artisteja pitkiin, jopa kymmenvuotisiin sopimuksiin rahakkailla allekirjoitusbonuksilla ja lupauksilla uraa kehittävistä lisäpalveluista. Kolmen suuren, Warnerin, EMI:n ja Sonyn, rinnalle Marshall nosti Live Nationin, joka on ohjelmatoimistoja, lippupalveluja ja muita toimijoita ostamalla kasvanut perinteisten levy-yhtiöjättien haastajaksi. Ruotsissa Live Nationin valta-asema on ehtinyt herättää jo soraääniä. Seinäjoella Marshallin Live Nation -osuutta kuunneltiin varmasti korvat höröllään, sillä yhtiö on tulossa Selmun partneriksi Provinssirockia järjestämään.

Ei tarvinnut edes kurkistaa rivien väliin huomatakseen, että Marshall näkee 360:ssa enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. Hän epäili yhtiöiden liioitelleen levymyynnin kriisiä houkutellakseen artisteja 360-sopimuksiin ja kyseenalaisti niiden kyvyt uusien palvelujen saralla. Jos yhtiö X:n strategia on pitkään perustunut CD-levyjen painatukseen ja jakeluun, mikä tekisi siitä yhdessä yössä konserttitoiminnan erikoisosaajan? Marshall myös muistutti, että Live Nationin tapaiset yhtiöt eivät ole kiinnostuneet uusien kykyjen pitkäjänteisestä kehittämisestä, vaan signaavat varmoja ja valmiita paketteja. Matka debyyttisinkun julkaisusta ensimmäiseen isoon kiertueeseen on hänen mukaansa lyhentynyt 2-5 vuodesta muutamaan kuukauteen.

Marshallin esitys pohjautui ymmärrettävästi UK & USA -markkinoiden tilanteeseen. Häntä olisi varmasti kiinnostanut tieto siitä, että Suomessa näkyvintä 360-toimintaa harrastaa ehkä hieman yllättäen indiestaroja imuroinut Fullsteam Records. Fullsteamin edustamien bändien levyt, keikat ja rätit löytyvät näppärästi yhdestä osoitteesta, mutta ainakaan minun korviini ei ole kantautunut valituksia siitä, että musiikin taiteelliset arvot olisivat Kyyrön pajassa jääneet rahanteon jalkoihin. Joka tapauksessa on vielä aikaista arvioida, osoittautuuko 360-malli elinkelpoiseksi. Jos isot musiikkijätit eivät saa edes omiaan pois miljoonasopimuksistaan, tilalle tulee jotain ihan uutta. Tai ihan vanhaa.