Reilu tuhat puhelinsoittoa.

Viitisen sataa emailia.

Kolmisenkymmentä neuvottelua.

Kokoukset päälle.

Ja toistakymmentä valvottua yötä.

Kuinka monta röökiä on palanut kun hermot on mennyt? Tuossa joitain lukuja omasta elämästä Volumen pj:nä ja kuluneesta vuodesta. Silti toimintaa on ollut hyvin vähän kaikesta huolimatta ja sehän on tuota v-käyrää välillä nostanut. Kesän alussa aloitimme neuvottelut ja buukkaukset.

Syksyllä piti tapahtua. Mitä lähemmäs syksy tuli, sen enemmän alkoi sataa niskaan sitä itseään.  Harmillisesta päällekkäisbuukkauksesta johtuen syksyn ykköstapahtuma siirtyi ensi vuoteen. Juuri kun mainoskampanja pitäisi aloittaa, toinen iso buukkaus peruuntuu koska lähikaupungista vedettiin tarjous pois ja pistokeikalle eivät lähde.  Että kiitos sinne pohjoisen suuntaan. Ehkä vitutus laantuu jouluun mennessä jos saa pitkäpartaiselta sedältä lahjaksi tikkarin.

Härkää sarvista ja duunataas clubille jotain. Pohjakulut nousee väkisinkin reiluun tonniin ja siinä ei vielä ole artistien palkkioita. Onneksi löytyy muutamia yhteistyötahoja jotta saadaan vielä kerran tehtyä tuossa vaasalaisessa musiikin mekassa vielä jotain. Ensi vuodesta kun ei tiedetä. Jos suomenruotsalainen terveydenedistäjä – tilan tuleva omistaja – sallii kaljan ja rokin, kaikki voi olla sielläkin edelleen mahdollista.

Helmikuussa kun yhdistys perustettiin oli oikeastaan vain ajatus ja läjä nopeasti kasattuja papereita. Tulevaisuus oli musta aukko ja pöydän ympärillä monia jotka eivät tunteneet toisiaan. Siinä sitten hiljaisuudessa porukka tuijotteli toisiaan kun hallitusta kasattiin ja puheenjohtaja valittiin. Kokouksen jälkeen oli outo olo ja eka uneton yö. Tieto tilanteen vaikeudesta ja siitä että olen se jonka niskaan se kaatuu jos kaatuu. Yhdistyksen perustaminen taidettiin maksaa rahastonhoitajan omasta pussista… Otsikolla viittaan fiiliksiin joita välillä on ollut, mun nimi on ollut: ”hei eksä ole se volume”…

Rockwerstaan haltuun ottaminen ja systeemien muuttaminen on oma episodinsa. Tuskin Idan kanssa montaa kaveria tehtiin kun ilmoitettiin asioiden muuttuvan. Vuokrien perintä kiristyi sekä valvonta. Tiedotettiin vuokrien nousevan ensi vuonna ja rempattiin paikkaa itse talkoovoimin. Hienoa että paikka nyt säilyy, huonoa että koko kellari suljetaan ja menetetään 8 treenikämppää, toivottavasti ei pysyvästi. Kaikki riippuu nyt rahasta ja meidän tulevista tirehtööreistä kaupunginhallituksessa ja muilla tärkeillä palleilla. On käynyt ajatus mielessä, että pitäisikö laittaa keräys pystyyn ja sillä osaltaan rahoittaa remonttia?

Jotain ollaan tehty oikein, jotain hutkittu väärin. Paljon opittu ja tehty. Tekemättä on vielä vaikka mitä… Hienointa on se, että tapahtumakalenteriin alkaa viimeinkin tulla merkintöjä jotka ihan oikeasti nähdään ja kuullaan!

Liian pitkä ekaksi blogiksi – opitaan tästäkin.