Volume – Vaasan Uuden Kulttuurin Yhdistys

Erilaiset vuosikatsaukset, top-listat ja äänestykset ovat takuuvarmaa palstantäytettä joulukuisessa musiikkimediassa. Tällä kertaa ilmassa on tavallista enemmän sähköä, sillä kalenteria käännetään kokonaan uudelle kymmenluvulle. Spotify-perjantain osallistujat saavat sanoa painavan sanansa tämän vuoden timanteista ensi perjantaina, mutta mitä jäi käteen koko 00-luvusta?

No ensinnäkin, kymmenen vuotta on ihan liian pitkä ajanjakso niputettavaksi. 80-luku ei ollut pelkkää syntsapoppia ja AOR-rockia eikä 90-luku grungea ja eurodancea, vaikka musiikkikirjoittelussa halutaan monesti löytää yksi soundi, joka edustaisi koko vuosikymmentä. 2000-luku alkoi Limp Bizkitillä ja päätyi Eminemin ja The Killersin kautta Rihannaan ja Lauri Tähkään, joten lähes kaikki kuviteltavissa olevat genret pääsivät hetkeksi ääneen. Myös puitteet ovat muuttuneet täysin: vuosikymmenen alussa ostettiin cd-levyjä tai köröteltiin modeemivauhdilla Napsteriin, nyt lähes kaikki musiikki on saatavilla Spotifyn, YouTuben ja MySpacen kautta.

Jospa kuitenkin unohdetaan jakelukanavat hetkeksi ja mietitään, miltä 00-luvun musiikki kuulostaa.

— autotune-ylilyönnit (Britney Spears, Kanye West)
— bling bling (50 Cent)
— crunk (Lil’ Jon)
— falsetti (Scissor Sisters, Coldplay)
— Idols-balladit (Leona Lewis, Josh Groban)
— itämaiset vaikutteet (Pussycat Dolls, Shakira)
— j-rock
— ihmiskohtalot (Anssi Kela, Vesterinen yhtyeineen)
— megalomaanisuus (30 Seconds To Mars)
— minimalismi (Timbaland, Lady Gaga)
— naiivius (Regina)
— pahoinvointi yhteiskunnassa (Petos, Julma-Henri)
— post-grunge (Nickelback, Seether)
— reggaeton- eli ns. “turkkilaisen teiniauton subbari” -rytmi (Pitbull)
— routarauta (Viikate, Kotiteollisuus)
— sankarihevi (Sturm Und Drang, Gäläxy)
— tappelutekno (Justice, Dizzee Rascal)
— teemalevyt (My Chemical Romance)
— tuotesijoittelu (Puff Daddy)
— työväenluokka (Arctic Monkeys, Glasvegas)

Siinä on minun 00-lukuni. Unohtuiko jokin olennainen? Jätä kommentti.

PS. Yksi asia sentään toistuu vuosikymmenestä toiseen. Niin kauan kuin tarttuvia pop-hittejä sävelletään, ne inspiroivat myös kaikenkarvaisia cover-yhtyeitä. 80-luvulla oli Weird Al Yankovic, 90-luvulla Mike Flowers Pops ja 2000-luvulla Richard Cheese sekä tuoreimpana nimenä The Baseballs. Suosittelen lukemaan Mikko Duken blogimerkinnän asiasta.