Elokuvien ikärajat
Blogit | Kirjoitti: marko
Eilen tuli telkusta huono action-leffa Demolition Man. Ennen elokuvaa tietenkin tuli asiaan kuuluvat huomautukset elokuvan haitallisuudesta liian nuorille katsojille. Elokuvassa ei mun mielestä ollut oikein mitään kovin haitallista, paitsi Stallonen huonohko näyttelijäntyö ja karmiva ennustus presidentillisesta iso-Arska kirjastosta (todellinen tulevaisuuden kauhukuva).
Dvd-bokseja tulee kovaa vauhtia kauppojen hyllyihin, ja koska kilpailu on kovaa, myös monet uudelleenjulkaisut jätetään käyttämättä elokuvatarkastamossa ja lätkäistään suosiolla niihin k-18 leima. Onko tässä enää järkeä? Pikku-Liisa ei voi ostaa kaupasta Pieni talo preerialla -sarjaa, koska se on k-18. Tämä on oikea esimerkki, siitä oli taannoin aika kova meteli lehdistössä.
Tietenkin on hyvä, että on olemassa jokin suositusikäraja monille asioille. Mutta k-18 elokuvissa on mun mielestä aika turha. 16-vuotias nykynuori on jo paljon kokenut ja nähnyt. Tarvitseeko elokuvissa olla k-18 leimaa, ellei kyseessä ole jokin todella tavattoman väkivaltainen elokuva? K-16 riittäisi vallan hyvin suurimpaan osaan elokuvista, mitä suomenmaahan tuodaan.
07.11.2009 klo 00:00
K-18 leimahan pamahtaa automaattisesti millekkä tahansa julkasulle, jos siitä ei makseta tarkistusmaksua valtiontarkastamolle. Ja nykyäänhän tuo k-16 on laskettu k-15 merkinnäksi joka nyt ei olennaisesti vaikuta mihinkään.
Ainoat k-18 varustetut julkaisut taitavat olla niitä joissa väklivallalla mässäillään silmittömästi, ja näytetään kaiken maailman sadomaso touhuja(esim. Ichi The killer). Mutta sitä en käsitä kun yksi tissi, jota varmasti suurin osa meistä on imenyt jo syntymästä lähtien näkyy, on samantien vähintään k-15 leima leffalla
. Viimeisin oikeasti k-18 on tainnut olla Rambon uusin inkarnaatio. Tuossa elokuvassahan on hieman brutaali loppukohtaus( joka löytyypi täältä: http://www.youtube.com/watch?v=kXOLjOI0cT0 ). Peliteollisuudessa taas tuo k-18 leima on todella helppo saada; ei tarvitse kuin vähän vittata rikolliseen toimintaa tai erittäin raakaan väkivaltaan niin leima pamahtaa.
Eipä noilla merkinnöillä ole sinäänsä merkitystä, ties kuinka moni alle 18v saa elokuvan/pelin tai muun julkaisun lahjaksi. Eniten tätä tapahtuu pelien parissa, sillä elokuvista vanhemmat osaavat jo sanoa mikä on oikeasti k-18 tavaraa, mutta peleissä taas rajoista on helppo luisua. Oma veljenikin sai vanhempiensa ansiosta k-18 pelin tuosta vaan tilaamalla netistä vanhempien avustuksella.
Itse odotan innolla miten media alkaa myllyttäämään joulun hittiräiskintää “Call of Duty: Modern warfare 2″, sillä kyseisessä pelissä on tehtävä jonka tarkoitus on tappaa viattomia siviilejä silmittömästi. Itse en ota kantaa tähän, sillä osaan hahmottaa todellisuuden ja fiktion toisistaan sen verran hyvin, mutta valitettavasti viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet etteivät kaikki sitä osaa.
En nyt väitä että kaikki olisi väkivalta viihteen syytä, sillä omasta mielestäni yksilön ja heidän kasvattajien vastuuta pitäisi korostaa. Totta kait minun on helppo tällaisena kohta 22v kloppina huudella vanhemmille miten heidän pitäisi lapsensa kasvattaa, mutta joku käytännön järki pitäisi olla mukana. Kohta päädytään siihen että ei saa näyttää mitään missä ihmisiä kuolee, vaan ne on korvattava zombeilla/roboteilla.
Penn&Tellerillä oli jopa jakso koskien videopelien väkivaltaa, ja taitaapi vieläkin löytyä osoitteesta: http://www.casttv.com/shows/penn-teller-bullshit/video-games/6uuq0c
Pointti koko kommentissa: Pitäisikö kaiken olla jonkin instituution kontrolloimaa, vai tulisiko yksilön omaa vastuuta korostaa enemmän? Siinäpä hyvä kysymys johon en oikeasti itse pysty vastaan. Omalla kohdallani tiedän missä menee raja kun puhutaan fiktiosta.
08.11.2009 klo 01:15
Saksahan nuo zombiet jo aikoinaan peleihin toi. Esim klassinen Carmageddon, ajan autolla ihmisten päältä-peli, korvasi Saksan markkinoille ihmiset zombiella ja vihreällä verellä.
Mutta faktaa on, tiskin takana 7,5v seisoneena pelimyyjänä, että vanhemmilla ei oo hajuakaan pelien sisällöstä. Ne mielletään edelleen varmaan siihen Pong ja Pacmanluokkaan(voi mitä olisikaan pelimaaimalle tapahtunut jos Pacmanin nimi olis olltukaan alunperin Pucman, kuinka helppoa se P olisi ollutkaan raaputtaa F-muotoon.), olen nähnyt ja monta kertaa opastanut asiassa kun sille 11-vuotiaalle tullaan ostamaan sitä Grand Theft Auto 69:ä, että tämä nyt ei oikeen ole passelia pelattavaa. Osa vanhemmista vaan tokaisee siihen, että kyllä meidän(valitse tähän sopiva nimi)pelaa mitää vaan. Muutaman kerran on tullut oikeasti jopa hieman sanaharkkaa asiasta.
Ja olenpa nähnyt pikkupoikien antavan rahat käteen vanhemmalle ei-perheenjäsenelle että tulisi sinne tiskille ostamaan sen K-18 pelin.
Joskus olisi tehnyt mieli ottaa tiskille sitten siihen samaan syssyyn joku tällainen ääriraaka elokuva, pornoelukuva ja vaikka viinapullo ja kysyä sitten vanhemmilta, että kun pojalle nyt ostetaan tämä K-18 peli, niin laitetaanko samaan pakettiin sitten nämä muutkin? Hieman asioiden kärjistämistä, mutta olisi voinut saada maininnan ainakin Risut palstalle.
Tosiasiahan on että lapset kuitenkin pelaa noita pelejä sitten kaverin luona, ikävä kyllä sitä ei vaan pysty estämään jos tämä ikärajojen seuranta ei toimi muualla sitten.
Ja loppukaneettina, kyllähän sitä itsekkin tuli pelattua aikoinan tiesmitä röpellystä jossa veri lensi, erona oli vain se että sen tarkkuus ei ollut 1920*1080 vaan se oli lähinna sellaista 14″ ruudultu katseltua yskiväristä pikselimössöä, Death Wish 4 varmaan parhaana tulee mieleen, peli jossa singolla sitten ammuttiin mummoja.