Kuka nyt ei voittavaan joukkueeseen haluaisi?
Blogit | Kirjoitti: Markku
Viime lauantain Capital Beat ja Jaakko & Jay (260 sisäänmaksanutta) oli kymmenes Volumen järjestämä tapahtuma, jos pienempiä V-Klubeja ei lasketa. Olemme bookanneet sen kokoluokan bändejä, jotka Welmun isännöimällä Clubilla vetivät 80-120 henkeä, ja enemmän kuin kaksinkertaistaneet yleisömäärät. Yksikään ilta ei ole jäänyt tappiolle, vaikka muutamissa ollaan tehty rohkeita budjetteja ohjelman houkuttelevuuden varmistamiseksi. Bändit ovat saaneet pyytämänsä liksan ja meillekin on jäänyt fyffeä. Bussimatkat ja V-Klubit mukaan laskettuna olemme palvelleet kohta kolmeatuhatta asiakasta. Lyhyesti sanottuna: Me osataan tää homma.
Ei kuitenkaan passaa paukutella henkseleitä liikaa. Ennemmin tai myöhemmin tulee tapahtuma, joka menee perseelleen. Vaikka kuinka tsemppaamme bookkauksen ja tiedotuksen suhteen, samalle illalle sattuu jotain mielenkiintoisempaa, pääesiintyjän keikkabussi leviää maantielle tai sitten arvioimme yleisön odotukset täysin väärin. Mitäs sitten tehdään? Leviääkö tieto yhdestä flopanneesta illasta nopeammin kuin kymmenellä onnistuneella kesti voittaa vaasalaisten luottamus?
Toinen riski, joka hyviä ideoita ja kokonaisia yhdistyksiäkin tappaa, on hommien keskittyminen liian pienelle porukalle. Isommissakin piireissä on ongelmia sen kanssa, että kun yksi lopettaa, osaaminen ei siirrykään seuraajalle. Wasa Band Jamin tekijät perustelivat bändiuutisemme kommenteissa hyvin, miksi he haluavat pitää tapahtuman ohjakset pienellä porukalla, mutta Volumen näkisin mielelläni kehittyvän sellaiseksi, jossa kukaan ei ole korvaamaton. Onneksi meillä on jo hallituksen ulkopuolelta tulossa Jyseä, Maijaa, Lassea ja kumppaneita, joiden ansiosta tällainen vanha saha voi pikapuoliin jättäytyä rivijäseneksi.
Rekryilmoituksena tämä kirjoitus on huonoin mahdollinen, mutta aktiivisten jäsenten merkitystä ei voi korostaa liian usein. Volume tarvitsee nytkin tiedottajia, valokuvaajia, roudareita, miksaajia, valomiehiä ja julisteidenjakajia. Jos siis haluat hypätä bandwagoniin ja olla mukana Volumessa sen ollessa vielä liekeissä, laita viestiä tulemaan! Lue kuitenkin ensin Johanna Korhosen kirpeä kolumni yhdistystoiminnasta, niin tiedät mille pirulle olet tarjoamassa pikkusormeasi.
08.10.2009 klo 03:12
Voih
Sitä ihan aina punastuu ku näkee oman nimen jossain korostuvan. Mutta pari sanaa niille jotka empivät hieman lähteä mukaan touhuun:
Vaikka välistä ajatus istua jossain lipputiskillä tai roudata kamaa iltaa varten tuntuukin ns. paskahommalta, on se kyllä antanu itelleni niin paljon hyvääkin! Porukka missä saa touhuta hommia on erityisen hieno porukka. Vanhat parrat jaksaa kiitellä ja motivoida hommaan sen minkä kerkiää, ja se jos jokin tuo itselleni lisää intoa entisestään! Lisäksi itse olen saanut nauttia todella hienoista artisteista vaikka olenkin samalla tehnyt töitä.
Koko volumen porukka on ollut aivan uskomatonta. Vaikka itse aluksi koin pientä jännitystä, kun en koko porukasta tuntenut kuin Idan ja Munkin. Ensimmäisen kerran tapasin muita ihmisiä porukasta kun lähdin werstaalle vähän remonttiavuksi, ja silloin vasta pääsin murtamaan jäätä Markon kanssa. Itse kun en mikään sosiaalisin henkilö tuolloin vielä ollut, niin homma ehkä hieman kangerteli, mutta kyllä se siitä sitten lähti luistamaan. Paskaa hommahan se oli, mutta se tuotti sellaista tulosta jota en IKINÄ olisi voinut kuvitella!
Kun myöhemmin tutustuin Samiin, Markkuun ja muihin ns. vanhoihin tekijöihin, olin ihan myyty porukasta
Nämä vanhat parrat on jaksanu kiitellä ja motivoida niin, että en ole IKINÄ missään moista palautetta saanut! Siinä tuntee itsensä oikeasti tärkeäksi, ja sellaisena haluankin pysyä!
Lisäksi Volume on auttanu itseäni saamaan uusia taitoja elämää varten. Olen huomattavasti sosiaalisempi nykyään, osaan jonkin verran ns. perus rahankäsittelyä ja olen myös oppinut uutta musiikista!
Elikkä lyhyesti volumen vapaaehtoisen näkymys toiminnasta:
- Harrastus joka on jo itelle muuttumassa paljon muuksi!
- Raskasta hommaa, mutta helvetin palkitsevaa!
- Todella rento ja erittäin kannustava ilmapiiri!
- Uskomattoman hienot artistit joista ei ole pakosta aikaisemmin kuullutkaan!
- Onnistumisen tunne joka tulee joka kerta kun jotain pääsee tekemään!
- Lopussa kiitos seisoo, eli erinäiset porkkanat joita hallitus järjestää vapaaehtoisille!
Viimeiseksi haluaisin kiittää seuraavia ihmisiä:
Anna J:tä. , Munkkia, Markoa, Markkua, Samia, Tommia, Teroa, Sannua, Sannaa, Lassea, Jonskua&Rokkikesän avajaiset porukkaa, sekä erityisesti Idaa. Ilman Idaa en olisi ikinä tutustunut tähän hienoon porukkaan ja päässyt tekemään jotain muutakin kuin istumaan koneeni ääressä ilman suurempaa päämäärää! Tarpeeksi usein en itse korosta tämän porukan hienoutta, joten olkoon tämä kommentti tässä kirjoituksessa suuri kiitos teille!
Elikkä! Lähtekää mukaan tähän touhuun, takaan että ette kadu sitä! Itse tulen puskemaan hommia tämän eteen niin kauan kuin itsessäni henki vain kulkee!
PS. Jos unohdin kiittä jotakuta, niin saa tulla mottasemaan seuraavaan tapahtumaan
08.10.2009 klo 13:12
Toi kolumnihan oli hyvä, ja totuuden siemenkin siellä vilahti. Asiat voi olla noinkin, ikävä kyllä.
Nyt kun ollaan kunnolla aloitettu itsensä kehuminen voidaan laittaa laskuri päälle koska joku keikka menee persiille:) Tai sitten on pakko alkaa koputtamaan puuta.
Totta tuo teksti on, hyvin on mennyt ja siitä on hienoa kertoa. Sen lisäksi mitä on ihmisiä käynyt keikoilla, itselleni suurempi juttu on ollut meidän vapaaehtoisten työntekijöiden määrän kasvaminen. Koko homma ei toimi ilman näitä tai siis teitä. Kun muistelee fiiliksiä jotka oli kun hommaa aletettiin kasaamaan. Suuri skeptisyys oli joka nurkan takana ja paskaa satoi niskaan ennenkuin oltiin mitään edes tehty.
Voidaan me buukata bändit, mutta jonku tarvii niitä julisteita jakaa, jonku tarvii olla lipunmyyjänä. Jos halitus tekisi kaiken olisi bensa jo koneesta lopussa.
Tavallaan nämä Jyset, Maijat, Jennit, Annat jne ovat yhdistys, sen sielu ja tulevaisuus. Ovatko he sitten joskus hallituksessa on kysymysmerkki, eikä kaikkien tarvikkaan olla. Mutta näistä kasvaa se porukka joka pitää tämän koneen pyörimässä. Halusivat tai eivät he jo tavallaan on sitä.