Helsinkiin muuttava lähettiläämme Antti Walker on pistänyt heti töpinäksi. Antti kerää parhaillaan ympärilleen pop-osuuskuntaa, joka tasaisi keikkajärjestämisen vaivannäköä ja vastuuta osallistujien kesken. Suora lainaus Facebook-ryhmän sivulta:
”Haluan aloittaa kokeilun, jossa keräisin esimerkiksi joka kuun 4. päivä kasaan joukon ihmisiä Helsingin seudulla, jossa kerätään halukkaiden nimet ja kokoon kerättävä potti, sekä realistiset artistitoiveet, sekä yhteystiedot. Viikon sisällä hommattaisiin ajettava ohjemalehtinen, joka hyväksytettäisiin ”osakkailla” eli sitoutuneilla. Mitä enemmän osakkaita, sitä paremmat bändit ja isompi keikkamesta.
Kun ohjelmalehtinen on hyväksytty ajetaan klubimesta sisään ja jaetaan asiaanliittyvä promomateriaali. Osakkaat saavat julisteita ja flyereita, joita levitetään täten entistä tehokkaammin ympäriinsä ja se tavoittaa laajemman yleisön kuin yksinpuurtajalla. Lisäksi eventtiin toivotaan kutsujia facebookissa ja muualla ajan mittaan.
Keikan aikana kaikilla on mahdollisuus toimia toiveensa mukaan. Ja sit talouteen. Siihen pitää laskea joku kaava. Jos sitoudut mukaan 50 eurolla ja kukaan ei tule keikalle, niin menetät sen, mutta samalla saat kertoimen mukaan tienattua rahaa jos mennään voitolle. Tajuatte varmaan mistä on kyse. Myönnän silti et otan summasta jotain vaivanpalkkaa toiminnanjohtajana.
Ihan yksinkertainen pyramidihuijaus/osuuskuntaidea tässä siis on. Parhaimmillaan tienaat rahaa siitä, että sijoitat kulttuuritapahtumaan. Miä enemmän sijoitat, mitä enemmän työskentelet ja promoat, sitä enemmän tienaat ja saat ulos. Sijoittajat saa vielä vip-edut keikalla. Sisäänpääsyn jonon ohi ja vaikka juomaa kunhan kaikesta pääsee sopuun.”
Volumea perustettaessa talvella 2008 heitin ilmoille hieman vastaavan ajatuksen. Crowdsourcingiin eli joukkovoimaan pohjautuvassa yhteisössä jäsenmäärä olisi ollut rajattu esim. 200 jäseneen. Heistä jokainen olisi maksanut vuotuisen jäsenmaksun, josta olisi kertynyt parin tonnin pohjakassa tapahtumien järjestämiseen. Vastineeksi jokaisella olisi yksi ääni ohjelmistoa ja muita asioita koskevissa päätöksissä – sekä tietenkin edullisemmat pääsyliput ja muut jäsenedut. Uusia jäseniä otettaisiin vain jos vanhoja lähtee: näin yksittäisen jäsenen vaikutusvalta ei laimenisi. Ideaalitilanteessa tämä 200 viisaan ryhmä olisi toiminut niin makutuomarina, työntekijäpankkina kuin viidakkorummun paukuttajana yhdistykselle.
No, kaikki eivät tuolloin lämmenneet ajatukselle, enkä ole varma olisiko Suomen hankala yhdistyslaki taipunut moiseen kokeiluun. Joukkovoima oli viime vuoden lempisanoja (katso tästä Springwisen lista, mihin kaikkeen sitä on käytetty), mutten ole juurikaan bongannut uutisista projekteja, jotka olisivat valmistuneet ja menestyneet. Helppoa ison porukan koordinoiminen ei varmasti ole, vaikka Facebook, Twitter, foorumit ja projektisoftat tekevät yhteydenpidosta tehokasta.
Jotakin jäsenistöä aktivoivaa poppakonstia yhdistykset kuitenkin tarvitsisivat, sillä moni isokin organisaatio pysyy hengissä tasan niin kauan kuin kourallinen sen tärkeimpiä aktiiveja pysyy kelkassa. Miten esim. Selmulle kävisi, jos Koivisto ja Pihlajamäki päättäisivät huomenna kävellä ovesta pihalle?